Viisi minuuttia myöhemmin kirjoitti hra Tuulonen herrasväki Kuroselle lyhyen jäähyväiskirjeen, jossa kiitti herrasväkeä hänelle osoittamastaan ystävällisyydestä ja ilmoitti matkustaneensa pois paikkakunnalta.
Sitten hän puki ylleen päällystakin, pani hatun päähänsä, otti pienen matkalaukun käteensä ja lähti.
Niin me ainakin luulemme hänen lähtönsä tapahtuneen. Kukaan talon asukkaista ei nimittäin ollut sitä huomannut. Ensimmäisen laivan piti lähteä seuraavana yönä kello kahden aikaan. Kirjailija meni laivaan ja tilasi itselleen hyttipaikan.
* * * * *
Iltama seurahuoneella onnistui suurenmoisesti. Suurenmoisesti! Siellä oli koolla kaupunkimme koko parhaimmisto. Varatuomari Sakkamaa piti lennokkaan puheen isänmaalle. Valtaavia suosionosoituksia! Näyttelijä Cangastus lausui vaikuttavasti runon "Sua lemmin!" Suuria suosionosoituksia!
Sitten seurasi näytelmäkappale "Kihlaus".
Sen esityksessä sattui muuan pieni kommellus, jota me, totuuden nimessä, emme voi vaitiollen sivuuttaa.
Vastoin ankaria varoituksia ja nimenomaisia, juhlallisia lupauksia oli Jooseppi, parturi Jönsson, näet pahasti päissään ja takerteli kiusallisesti osassaan. Lopuksi hän pysähtyi kokonaan eikä saanut selvää Illikaisen pojan kuiskauksista, vaikka ne kuuluivat salin perälle asti. Silloin kauhistunut rakennusmestari Illikainen, joka istui ensimmäisellä tuolirivillä ja osasi Joosepin osan ulkoa, tahtoi auttaa Jooseppia ja sanoi jokseenkin kuuluvalla äänellä paikaltaan ne sanat, joihin Jooseppi ei päässyt kiinni.
Parturi Jönsson, kuullessaan jotain sanottavan katsomosta, kumartui eteenpäin, katsoa pöllötteli yleisöön ja änkytti:
— E-ettäs… mitä?