Silloin astuivat kraatari Aapeli ja Herrojen-Eeva päättäväisesti sisään ennen vuoroaan ja jatkoivat näytelmän suoritusta, antamatta Joosepille enää tilaisuutta häväistä itseään ja teatteriseuruetta. Kaikki sujui nyt erinomaisesti.
Kirjailija Tuulonen oli hämärän tultua lähtenyt viimeisen kerran kävelemään kaupunkimme kaduille, joilla hän ei enää koskaan elämässään tulisi tämän illan jälkeen kävelemään, seurahuoneelle päin.
Hän pysähtyi erään sivuhuoneen ikkunoiden alle.
Huoneessa viettivät rakennusmestarit juhlailtaa laulaen. Mutta he eivät laulaneet enää Kauno Tuuloselta oppimaansa "Eipä meittiä", vaan uutta, viisivärssyistä laulua, jonka hra Jassi Muttonen oli heille opettanut.
Ikkunat olivat auki, ja kirjailija ehti kuulla laulun viimeisen värssyn:
"Kun vihdoin päättyy päiväntyö.
Ja lähdönhetki täältä lyö.
Niin sukukunta sureva
Mun etsii testamenttia.
Se sisältää, kun avataan:
Tee työ ja opi pelaamaan!"
Hra Tuulonen, joka oli tosin tehnyt työn, mutta ei ollut osannut pelata, kääntyi takaisin laivalle.
Kesäyön hämäryys peittää kaupungin, mutta seurahuone säteilee valomerenä, josta kuuluu äänekäs puheen sorina, lasien kilinä, nauru, laulu ja kaupunkimme V.P.K:n torvisoittokunnan sävelet sekä tanssin jytinä. Johtaja Cangastus tanssii neiti Leijasen kanssa, varatuomari Sakkamaa luonnollisesti Anni Kurosen kanssa, kauppias Jaakkola yhtä luonnollisesti enimmäkseen tietysti Fanny Svebeliuksen kanssa, mutta tanssittaa myöskin Anna Peranderia sekä Martta Saksmania, joka viimemainittu valloittaa yhdellä vilauksella kaikkien kaupungin poikamiesten sydämet. Kalle Kannas tanssittaa ainoastaan Maikki Grönbergiä, mutta punatukkainen ystävämme hra Jassi Muttonen tanssittaa ilman erotusta jokaista, jolla on hameet yllä. Ja niin omituiselta kuin se kuuluneekin, niin väittävät hänen tanssittamansa, että hra Muttonen oikeastaan tanssii kaikkein parhaiten koko joukosta. Vaikka hän käveleekin vähän ontuen. Maikki Grönbergiä tanssittaa hän kuitenkin useammin kuin muita.
Eikä ukko Grönberg iske häntä sukalla, johon on kivi pistetty, vaikka näkeekin tyttärensä tanssivan punatukkaisen näyttelijän kanssa. Meidän rehti vaskiseppämme on nyt rauhallisemmissa puuhissa ja keskustelee runsailla nautintoaineilla lastatun pöydän ääressä Riku Nikin ja Topi Pösösen kanssa ikuisen rauhaa ehdoista.
Sivuhuoneista kuuluu rakennusmestarien laulu, kaikuen joskus voimakkaasti yli soiton ja tanssin jytinän. Ja jokainen värssy päättyy mahtavaan säkeeseen: