— Jos me kuolemme, niin sitten me pääsemme taivaaseen!
— Oikein, poikani, pidä sinä vain puoliasi! sanoi Jaakkola, joka oli hyväksyvästi kuunnellut housuttoman esittämiä väitteitä.
— Täälläkö sinä setä leikit pikkupoikien kanssa! sanoi Anna Perander, joka tuli puistikon poikki yllään keveä kävelypuku ja olkihattu. — Odotimme sinua isän kanssa kahville, mutta sinua ei näkynyt eikä kuulunut.
— Kuule, poika, pane housut jalkaasi, kun naisväkeä tulee! sanoi Jaakkola alastomalle pojalle. — Pistäysin tuolla ukko Saksmania tervehtimässä.
— Vai niin, sanoi Anna. — Ukko on kai entisellään? kysyi hän sitten välinpitämättömällä äänellä.
— Entisellään oli. Ja taitaa entisellään pysyäkin loppuun asti.
Hänellä on hyvin miellyttävä tytär, mikä hänen nimensä taas olikaan?
— Martta. Onhan hän kyllä miellyttävä tyttö.
— Tunnetko häntä tarkemmin?
— Olimmehan me samoilla luokilla tyttökoulussa.
— Seurustelette kai yhä edelleenkin ahkerasti keskenänne?