— Jeremias! huusi hän, ääni vihasta täristen.
— No nyt tulee vihuri! ajatteli kohmeloinen Jeremias, hyvin käsittäen, mistä oli kysymys. Ääneen hän vastasi:
— Täällä on!
— Ulos sieltä, heti! karjaisi Grönberg.
Jeremias kolisteli joitakin vaskenromuja eikä tuntunut pitävän erikoisempaa kiirettä.
— Pitääkö sinua tulla auttamaan, vai?! huusi hänen pelättävä isäntänsä.
Jeremias ilmestyi vähitellen hitaasti pajan ovelle, nenä noessa ja silmät veristävinä.
— Kävele suoraan yhtä kyytiä kadulle portista, äläkä koskaan pistä päätäsi minun ovieni sisäpuolelle! julisti Grönberg.
— Mistä syystä? kysyi Jeremias viattoman ja hämmästyneen näköisenä.
— Syystäkö? huusi ukko Grönberg aivan tyrmistyneenä moisesta julkeudesta. — Vai kysyt sinä vielä syytä, senkin juopporatti!