Jaakkola lähti kävelemään takaisin kaupunkiin, ukon jäädessä voitonriemuisena seisomaan puron toiselle puolen, hajasäärin, kädet lanteilla ja leveälierinen hattu korvien yli painettuna.
X
Kähkösen lesken turhamaisuus aiheutti seuraavana aamuna pienen kohtauksen Neuvoksen Arkun pihamaalla.
Kähkösen leskellä, joka asuu pihan perällä olevassa rakennuksessa aivan Sikasen huonekunnan seinäntakana, on tytär, joka on naimisissa Tampereella poliisikonstaapelin kanssa. Tästä tyttärensä arvoasemasta on Kähkösen leski hyvin ylpeä ja käy joka kesä tytärtään ja vävyään tervehtimässä.
Nytkin hän oli ollut tällaisella matkalla ja palasi juuri kotiin.
Hän oli ottanut laivarannasta ajurin, ajuri Jehkosen, ja käskenyt ajaa kotiinsa.
Jehkonen kyyditsi hänet portille ja pysäytti siihen hevosensa, mutta akka huusi:
— No aja pihaan asti!
— Enkä aja, sanoi Jehkonen. — Eihän siellä pääse kääntymään takaisin.
— Pääset kyllä kääntymään, kun ajat tuon hernemaan ympäri, sanoi akka. — Älä luulekaan, että minä sinulle mitään maksan, ellet kyyditse minua portaitten päähän asti!