Ja sakset lipsuttavat ja kärpäset surisevat, eikä mitään erikoista tapahdu.
Kunnes hätähousu ilmestyy näyttämölle.
Hän tulee sisälle kuin heitettynä. Ikäänkuin olisi hän juuri saanut tukevan ja hyvintähdätyn potkun peräpeiliinsä. Sitäpaitsi on hänen tulossaan jotakin merkillistä, jota ei niin osaa oikein selittää. Näyttää näet siltä, kuin putoaisi hän sisään rappuja alaspäin, vaikka hänen todellisuudessa on ollut noustava kolme askelta ylöspäin.
Joka tapauksessa kompastuu hän kynnykseen ja on vähällä lentää nenälleen. Hän ei kuitenkaan lennä, ainoastaan hänen hattunsa lentää maahan, mutta olisihan hänen joka tapauksessa ollut otettava se päästään, niin että asia on sitä myöten valmista. Hän on kaikesta päättäen hyvin harjaantunut kynnyksiin kompastumisen taidossa.
Hän nostaa hatun maasta ja pistää sen pöydälle. Sitten hän huomaa, ettei sen paikka olekaan pöydällä, vaan ovensuunnurkassa olevassa naulakossa. Heti ottaa hän hatun pöydältä ja vie sen naulaan. Sitten riisuu hän palttoon yltään ja ripustaa sen erään toisen palttoon päälle. Sitten hän huomaa, että siinä on vieressä kaksi tyhjää naulaa, ja ripustaa päällystakinsa toiseen ja hattunsa toiseen. Lopuksi hän tulee siihen päätökseen, että hattu voi olla samassa naulassa kuin päällystakkikin, ja siirtää hatun takkinaulaan. Välillä on hän tietysti jo ennättänyt pudottaa hattunsa vielä kerran permannolle.
Kaikki tämä on vienyt aikaa noin 30 sekuntia. Sitten käännähtää hän etsimään itselleen istuinpaikkaa. Sellainen on siinä juuri hänen vieressään, mutta sitä hän tietysti ei huomaa. Vaikka hän on antanut katseensa, jossa on ilme kuin ajetulla jäniksellä, harhailla ympäri huoneen, minkä jälkeen hän on jäänyt seisomaan, kunnes parturi on hänelle huomauttanut:
— Olkaa hyvä ja istukaa, siinä on tuoli vieressä.
Hän on hätäisenä vilkuillut kummallekin puolelleen ja onnistunut lopultakin saamaan tuolin näkyviinsä. Kiireesti hän on istuutunut sille ja näyttää olevan vähän hämillään. Toiset odottajat luovat häneen salaisia syrjäsilmäyksiä, sillä hän on henkilö, jolla on kyky kääntää huomiota puoleensa.
— Olkaa hyvä, seuraava! sanoo parturityttö.
Hätähousu kapsahtaa ylös ja on törmätä yhteen tytön käsistä päässeen miehen kanssa. Mutta se, jonka vuoro todella on, ennättää sillävälin tytön tuoliin, ja hätähousu punastuu ja peräytyy takaisin paikalleen, koettaen näyttää sen näköiseltä kuin olisi hän vain noussut kurkistamaan peilistä, oliko hänen kaulaliinansa kohdallaan.