Hän on ilmeisesti valitsemassa itselleen puhetoveriuhria.
Vihdoin pysähtyy hänen katseensa toisella puolen huonetta istuvaan naishenkilöön, joka silloin tällöin kuin tottumuksesta koettelee korviaan.
Äkkiä kysyy ikäherra naishenkilöltä kovalla äänellä, niin että kaikki säpsähtävät:
— Humisevatko teidän korvanne?
— Jaa, kuin?
— Humisevatko teidän korvanne? huutaa ikäherra.
— Humisevat.
Äänettömyys.
Aletaan taas katsella kuvalehtiä, tauluja ja ulos kadulle.
Sitten kysyy naishenkilö huoneen toiselta puolen: