— No, jos minä toden sanon, niin niitä on leikattu ja kaiveltu ja niistä on otettu jos vaikka mitä.
Naishenkilö näyttää leppyvän:
— Ja yhä vain humisevat?
— Kuinka?
— Ja sittenkin vain humisevat?
— Tietysti.
— Mitäs siellä sitten on, kun niissä on niin paljon tekemistä?
— Missä?
— Herran korvissa.
— Pi… kuka hänet tiesi! Aina ne vain humisevat. Eikö liene taas koko pää mätää täynnä.