Vanha pelto, luotas ethän päästä,
pieni lapsi olen uudestaan —
syventynyt on vain otsan ryppy,
hiukan hohtavampi hapsi vaan!
VIIHTYMYS
Ah, tulit parhaaksi mulle, äänetön yö. Ennätit — viimeisen kerran rintani lyö.
Kiitos, ah, että ma vielä
rauhasi näin,
minä, mi taistossa tuskan
rauhatta jäin.
Suotko mun syliisi painaa raskahan pään ja hiljaa raueta siinä kyyneltymään?
KUOLLUT KAUPUNKI
Aamu nousee, tummuu ilta, vuodet tulee, lähtee pois… Raunioituu kaarisilta, elämä kuin kuollut ois.
Villi köynnös veteen putoo,
lankee joen laiteelle.
Vanha hämähäkki kutoo
seitin sinikaiteelle.
Joku yksinäinen kulkee,
askel katuun kajahtaa,
säikkyy, kiirein portin sulkee,
varjon lailla katoaa.
Ikkunasta verhon takaa
yli pelargooniain
tähyy katse arka, vakaa
taakse kattoin korkeain.