Suurin hän lienee ollut inhimmillisen kärsimyksen kuvaajana. V.A. Koskenniemi on hänestä sanonut: »Kun suuri tragédienne kuolee, mykistyy koko kansassa jotakin. Kuka antaa äänen sen tunteelle, kuka kielen sen tuskalle? Ida Aalberg ei ollut ainoastaan oman sukupolven tulkki, hän oli niiden hiljaisten, kärsimyksistä rikkaiden vuosisatojen ääni, joiden läpi meidän kansamme on kulkenut, vaiteliaana, tiedottomana itsestään, tiedottomana tulevaisuudestaan.»
Suomen suurin tytär!
Miksi ei. Hänen aikalaisensa saattoivat joskus katsoa häneen kuin jumaluuteen, kuin yli-inhimilliseen olentoon, kuin profeettaan, kuin suureen tietäjään. Mikään sellainen hän ei ollut. Hän oli vain ihminen, mutta ihminen, joka teki suuren ja arvokkaan elämäntyön.
Mikä on Ida Aalbergin elämäntyö? Onko hänen merkityksensä siinä, että hän teki isänmaataan tunnetuksi ulkomailla? Vain pieneltä osalta. Hänen työnsä suurin arvo on siinä, että hän yli kolmenkymmenen vuoden ajan elävöitti ihmishengen suurimpia saavutuksia omille kansalaisilleen.
VIITESELITYKSET.
[1] Ainoa omakätinen kirje, joka Ida Aalbergin papereiden joukossa on hänen äidiltään, on vaikeasti luettavaa käsialaa. Charlotta Ahlberg on sen kirjoittanut nähtävästi 1870- ja 1880-lukujen vaihteessa, sillä se koskee hänen vanhimman poikansa, Oskar Ahlbergin, taloutta ulkomaisella opintomatkalla. Kirje on ruotsinkielinen ja kuuluu: »Snella Ida. vj hade brev yttaf Oskar Tisda Hän er fri sek men för yndrar sig var för du intte Låtti vetta yttaf dig blan annat Så skule hän villa komma till finland för att söck sig Någon tienstt Men nu är han medel lös och ber Pappa sicka ått hånåm 2 hundra 50 m. Men han ha ej ennu låfvatt för Söck nu Snella Ida att sicka ått Hånåm hundra marek om du nånsten kan jag För min del kan ej Hjelppa Jag har sjölf svårtt att slippa i genom vi Mår alla bra och är friscka för när varan Pappa ha varitt… (ei luettavaa)… jag vett ej vart man skall ta vegen din Mår C Ahlberg.
[2] Suomalaisena piirilauluna esiintyy säkeistö seuraavassa muodossa:
»Monta on sulla muistettavaa, moni muistaa sinua anna olla sydämessäs — sydämessäs pieni tila minulla.
[3] Jos Antti Ahlberg todellakin luki lapsilleen Dickensiä, kuten Ida Aalberg on muistellut, hän todennäköisesti on lukenut juuri »David Copperfieldiä», sillä se oli jo tuohon aikaan suomeksi käännetty.
[4] Tätä puhetta ei pidä käsittää aivan kirjaimellisesti. V. 1875 Ida ei ollut kotona, mutta silloin ei Suomalaisen teatterin jäsenillä ollut mitään yleistä loma-aikaa. Jo silloin hän sentään puhuu halustaan käydä kotona ja kesällä 1876 hän, kuten kirjeenvaihdosta voi päättää, on kotonaan ja sangen hyvällä mielellä.