[16a] Saattaisi kysyä: Jos luonto on tahtonut, että nämä jäärannat eivät saisi jäädä asumattomiksi, niin miten käy niiden asukkaiden, jos luonto joskus (kuten on odotettavissa) ei enää kuljettaisikaan heille ajopuita? Onhan nimittäin luultavaa, että kulttuurin edistyessä lämpimien seutujen alkuasukkaat käyttävät paremmin jokiensa partailla kasvavat puut eivätkä anna niiden kaatua jokiin ja sitä tietä uiskennella mereen. Vastaan tähän: Ob-joen, Jenisein, Ljenan ym. jokivarsien asujamet kuljettavat heille silloin puut kauppatavarana saaden vastikkeeksi niitä eläinkunnan tuotteita, joista meri jäärantain tienoilla on niin rikas, kunhan luonto vain ensin on pakottanut heidät elämään rauhassa keskenään. (Tekijän huom.)
[16b] Friedrich Bouterwek (1766-1828), filosofian professori Göttingenissä, runoilija. Kant mainitsee hänelle toukok. 7 p. 1793 kirjoittamassaan kirjeessä kiittäen siitä "iloisesta ja henkevästä mielialasta, jonka Teidän runonne ovat usein minulle tyydytyksekseni suoneet".
[17] Uskontojen erilaisuus — kummallinen sanapari! Aivan kuin puhuisi myöskin eri moraaleista. Voi tosin olla historiallisia eri uskonlajeja, jotka eivät kuulu uskontoon, vaan sen edistämiseksi käytettyjen oppineisuuden alalle kallistuvien keinojen historiaan, ja niinikään eri uskontokirjoja, mutta vain yksi ainoa, kaikille ihmisille kaikkina aikoina pätevä uskonto. Ensinmainitut eivät siis voine sisältää mitään muuta kuin uskonnon apukeinoja, jotka ovat satunnaisia ja voivat vaihdella eri aikojen ja paikkojen mukaan. (Tekijän huom.)
[18] Järjen luvallisuuslakeihin kuuluu antaa vääryyttäkin sisältävän julkisen oikeuden pysyä voimassaan toistaiseksi, kunnes kaikki on joko itsestään kypsynyt täydellistä mullistusta varten tai rauhallisin keinoin siihen valmistettu; sillä onhan kuitenkin oikeudellinen, jos kohta vähemmässä määrin oikeudenmukainen valtiojärjestys parempi kuin olematon, jommoinen kohtalo (anarkia) olisi seurauksena liian kiireellisestä uudistuksesta. — Valtioviisauden on siis asiain nykyisellään ollen omaksuttava velvollisuudekseen pyrkiä uudistuksiin, jotka vastaavat julkisen oikeuden ihannetta; vallankumouksia taas, milloin luonto nostattaa ne itsestään, ei sen ole käytettävä vielä suuremman sorron kaunistelemiseksi, vaan niissä on kuultava luonnon kehoitus pyrkiä perinpohjaisilla uudistuksilla aikaansaamaan vapauden periaatteille rakennettu laillinen valtiojärjestys, jommoinen on ainoa kestävä. (Tekijän huom.)
[19] Joskin vielä saattaisi epäillä jonkunlaisen ihmisluontoon juurtuneen, saman valtion piirissä yhdessä elävissä ihmisissä asuvan häijyyden olemassaoloa ja löytää jossakin määrin todenmukaisuutta arvelulle, että ihmisten ajatustavassa esiintyvien lainvastaisten ilmiöiden syynä onkin se, että kulttuuri ei ole vielä kehittynyt kyllin pitkälle (siis raakuus), niin pistää tuo häijyys silmiin ainakin valtioiden ulkonaisissa suhteissa toisiinsa peittelemättömän ja epäämättömän selvästi. Kunkin valtion omassa piirissä verhoaa sitä yhteisten lakien pakko, kun kansalaisten taipumusta keskinäiseen väkivaltaisuuteen voimakkaasti ehkäisee toinen, suurempi valta, nimittäin hallitusmahti, mikä ei ainoastaan anna olosuhteille kokonaisuudessaan jonkunlaista moraalista silausta (causae non causae), vaan helpottaa todella myös siveellisen taipumuksen kehittymistä suoranaiseksi kunnioitukseksi oikeutta kohtaan siten, että lainvastaisten taipumusten puhkeamisen tielle tulee asetetuksi sulku.
Jokainenhan luulee näet itsestään, että hän kyllä pitäisi pyhänä ja seuraisi uskollisesti oikeuden aatetta, jos hän vain voisi odottaa samaa kaikilta muiltakin, minkä viimeksimainitun seikan hallitus hänelle osittain takaakin, joten samalla tulee astutuksi pitkä askel moraalisuutta kohti (vaikkakaan ei vielä moraalinen askel), kohti uskollisuutta velvollisuusaatteelle sen itsensä tähden, ajattelematta mahdollista palkintoa. — Mutta kun itsekukin, samalla kun ajattelee hyvää itsestään, kuitenkin edellyttää kaikissa muissa pahoja aivoituksia, lausuu jokainen siten molemminpuolisesti arvostelunsa toisestaan: etteivät he tosioloissa ole juuri kelvollisia yksikään (jääköön pohtimatta, mistä tämä johtuu; ainakaan ei siitä voi syyttää ihmisen luontoa, jos kerran ihminen on vapaa olento). Mutta kun kumminkin jo ihmisen oikeuden aatetta kohtaan tuntema kunnioituskin, josta hän ei millään muotoa voi riistäytyä irti, on mitä juhlallisimpana vahvistuksena sille teorialle, jonka mukaan meillä on kyky sopeutua siihen, niin huomaa jokainen, että hänen omasta puolestaan pitäisi toimia sen mukaisesti, tehköötpä toiset siinä suhteessa miten hyvänsä. (Tekijän huom.)
[20] Kantin mielilauselma, suomeksi: Älä väisty onnettomuutta, vaan astu sitä uskaliaammin sitä vastaan. — Vergilius, Aeneis VI, 95.
[21] Todisteita tuommoisista toiminnanohjeista voi löytää herra hovineuvos Garven tutkielmasta "Moraalin yhteensoveltamisesta politiikan kanssa", 1788. Tämä kunnioitettava oppinut tunnustaa heti alussa, ettei hän voi antaa tuohon kysymykseen tyydyttävää vastausta. Mutta hyväksyä silti selitys, jos kohta myöntämällä, ettei voi täysin kumota sitä vastaan nousevia vastaväitteitä, näyttää kuitenkin niitä kohtaan, jotka ovat hyvin taipuvaisia käyttämään sitä väärin, suuremmalta myötenantamiselta kuin kenties olisi otollista. (Tekijän huom.)
[22] 1700-luvun.
[23] "Liian myöhään viisastuvat frygialaiset." (Vanha sananparsi.)