— Ei rohjennut sanoa eilen. Lauri ei näy vielä tietävänkään, kuinka paljon rakastan heitä kaikkia. Mutta sen hän vielä saa oppia ymmärtämään.
Ja Aune oli äärettömästi onnellinen siitä, että hän oli saanut terveisiä Laurin isältä, siltä kunnon työmieheltä, jonka kädet vapisevat ennen aikojaan.
Yöllä oli Aune uneksinut pikku Annista. Anni oli maannut kehdossa lumivalkoinen pieni paita yllään eikä mitään muuta vaatetta. Aune oli ottanut hänet syliinsä, niin hän olikin muuttunut hänen pieneksi karitsakseen.
Leena sanoi että sellainen uni saattoi merkitä sairautta ja vaikka kuolemaakin.
Mutta Aune luuli sen merkitsevän sitä, että Anni oli niin viaton ja puhdas kuin pieni karitsa.
Eihän Anni toki joutanut kuolemaan. Kukas sitten olisi Laurin ilona siellä kotona?
Mutta jos sillä todellakaan ei ole muita vaatteita kuin pieni paita.
Sittepä hän helposti voisi vilustua ja vaikka kuolla.
— Oli mar Annilla mekkokin päällään, kun kävin siellä. Suotta minä taas sanoinkin siitä unesta. Harvoinhan ne mitään merkitsevät. Tottakai ne kuvittelivat unissa, kun Aune illalla juuri ajatteli pikku Annia ja karitsaa.
— Minkähänlainen se koltti juuri oli, oliko edes villainen ja lämmin?
— Ei se näyttänyt villaiselta.