Ja kun ranta läheni, nostettiin laivalla lippu liehumaan. Mutta se nostettiin vaan puoliväliin tankoa murheen merkiksi, sillä laivalla oli ruumis. —
Matkustajien joukossa oli pieni tyttö. Ja kun hän kuuli, että laivalla oli ruumis, kävi hän kovin totiseksi. Hän tuli Leenan luo, joka istui yksinään mustiinsa puettuna, ja kysyi hiljaa:
— Kuka on kuollut?
Niin Leena otti sen pienen tytön käden käteensä ja vastasi surun sortamalla äänellä:
— Rakas lapseni, pikku Aune on kuollut.
Ja Leena kertoi nyt siinä, laivan laskiessa Helsingin tyyneen satamaan, — hän kertoi siinä kuuntelevalle tytölle pikku Aunen elämän tarinan.
— Sahattiinko sen jalka sitten poikki? Kysyi lapsi pyyhkien kyyneleet poskeltaan.
— Ei sitä sahattu. Ennenkun ennätettiin sahata, lähti Aune pois, levähytti siipensä lentoon aivan kuin muuttolintu vieraalla maalla.
18
Monta vuotta on kulunut. On kevät. Hanget ovat sulaneet pohjolan metsistä, joissa kevätpurot nyt iloisesti lirisevät. Ja muuttolinnut ovat palannet pesilleen etelän mailta.