Helsingin esplanaadissakin on vieno vihanta jo alkanut paistaa. Ja aavalta meren selältä tulee leppoisa tuulenhenki iloisesti liihoitellen, löyhytellen. Uutta elämän toivoa tuo se mukanaan. Ja puut aukovat nuppujaan. Ja kukka nostaa varttaan maasta.
Esplanaadissa kävelee parvi ylioppilaita, uuden uutukaiset, vasta voitetut valkolakit päässä. Kuin pohjolan keväinen päivä, niin valoisana on elämä heidän edessään. Kevään toiveet kutovat kultakangastaan tuolla taivaanranteella. Ja heidän mielensä palaa suuriin sankaritöihin siinä sodassa, jota valkeus käy pimeyden valtoja vastaan. Ja kaikki se kauneus, mikä ihmismieltä voi ihastuttaa, nostaa heidät ihanteiden maahan ylemmäs arkielämän pikku puuhia ja vähäpätöisyyksiä.
Runebergin patsaan luo jouduttuaan, pysähtyvät he siihen ja laulun sävelinä nousevat keväiset tunteet kohti taivaan korkeata kantta.
Pohjoisesplanaadilla on patsaan kohdalla kivitalon ensimmäisessä kerroksessa ikkuna, jossa illan hohde välkkyy. Ja Lauri katsoo siihen ja lapsuusajan muistot heräävät hänen mielessään armaina ja ihanaisina.
— Ennustuksesi on käynyt toteen. Nyt minä seison täällä.
Mutta ei avaudu ikkuna. Eikä ilmesty siihen armaita kasvoja.
Lauri jää siihen seisomaan vielä sittenkin, kun toverit lähtevät toisaalle. Hän ei ole kuullut sanaakaan Aunesta sen illan jälkeen, jona se armoton laiva vei hänet kotimaan rannasta kauvas vieraille maille. Sillä muutaman päivän perästä Aunen lähdettyä kiikkui Laurikin meren aalloilla — "Aavasaksa" vei hänet silloin Ouluun. Eikä hän ole käynyt Helsingissä sen koommin. Ja harvoin on hän enään viime vuosina muistanutkaan pikku Aunea.
Mutta kun hän nyt seisoo siinä katsellen kuinka illan hohde välkkyy ikkunassa, tuntuu siltä kuin hän ei voisi liikkua paikaltaan, ennenkun hän on nähnyt Aunen.
Ja kuinkahan onkaan — vaikkei hän tietensä olekkaan viime aikoina ajatellut Aunea, niin tuntuu nyt ihan siltä, kuin kaikki hänen ponnistuksensa näitten vuosien kuluessa olisivat olleet vaan sitä varten, että hän kerran saisi seisoa patsaan juuressa Aunen ikkunan alla päässään valkea lakki.
Mutta ei tule Aune ikkunaan.