Nimettömät taudit. Ainoastaan joku lyhyt toisinto Vienan Karjalan runoalueella on säilynyt niistä taudeista, joita Väinölän lapset potivat ja jotka sitten Väinämöinen voimallisilla voiteillaan paransi.
Auringon ja kuun päästö. Tästä runosta on vasta 1870-luvulla kirjoitettu Vuonnisessa muistoon kaksi lyhyttä toisintoa. Se oikeastaan kuuluu Karjalan kannaksen runoihin.
Väinämöisen tuomio. Runo Luojan synnystä, Väinämöisen yrityksestä saada hänet kuolemaan pantavaksi ja runoilijan poislähdöstä, kun tuomiota ei toteutettu.
Lemminkäisen virsi. Yleisin kautta Karjalan laulettu runo. Runon ytimenä on kertomus Lemminkäisen tulosta Päivölän pitoihin kutsumattomana vieraana ja kaksintaistelu Päivölän isännän kanssa. Usein se päättyy hänen matkallaan saareen piilemään ja seikkailuihinsa saaren impien iloissa. Tämä osa runosta kuitenkin usein lauletaan Kullervostakin. Harvinainen on Arhippa Perttusen laulama toisinto Lemminkäisen surmasta.
Hiiden hirven hiihdäntä. Se yleisimmin lauletaan Lyylikistä, lylyjen sepästä, mutta lauletaan jossain toisinnossa Lemminkäisestäkin ja "kauniista Kauppi Köyrötyisestäkin".
Ison härän runo. Kuvaus suuresta härästä, joka kasvoi Hämeessä. Kalevala sen tarjoo Pohjolan häissä hääkansalle.
Ahdin ja Kyllikin runo. Tästä kauniista Kalevalan runosta on Vienan Karjalan toisinnoissa säilynyt vain muutamia lyhyitä katkelmia, melkeimpä vain viittauksia. Säilyneitten säkeitten pätöisyys kuitenkin viittaa siihen, että runo on ennen ollut täydellisempi, ja Aunuksesta Europaeus löysikin täydellisemmän toisinnon, joka on vanhinta, kuontuneinta kansanrunoa.
Kalevan pojan kosto. Kuvaus paimenesta, jonka leipään emäntä leipoo kiven ja joka kostoksi ajaa metsän petoja tarhaan emännän surmaksi.
Sisaren turmelus lauletaan milloin Kalevan pojasta, Kullervosta tai "tuhmasta pojasta Tuiretuisesta".
Kuolon sanomat tapaamme Kalevalassa Kullervon sotaan lähtiessä, jossa yhteydessä ne toiminnoissakin lauletaan. Tämä runo on Vienan Karjalan alueella verraten harvinainen ja vaillinainen.