Mutta koettelemukset eivät olleet häneltä vielä silloinkaan loppuneet, kun Latvajärvessä kävimme. Vielä kerran paloi pirtti ja Miihkalin täytyi poikansa perheen keralla muuttaa toiseen paikkaan asumaan. Syyskuussa 1899 hän vihdoin vaipui kuoleman uneen. Hänen viimeisistä hetkistään kertoo Niemi:
"Miniänsä Outi, joka oli Miihkalin kuolinvuoteen ääressä, kuuli appiukoltaan: 'Herra pelasta minua syntistä.' Kyläläiset tosin pelkäsivät Miihkalin hengen lähtöä, arvellen, että Miihkali, joka lauloi 'neljää luatua Väinämöisestä' ja 'paljo Lemminkäisestä' ja täten oli paljon syntiä tehnyt, kuolinhetkellä laulaisi kaikki virtensä, mutta niin ei tapahtunut. 'Rauhallisesti niinkuin unehen nukkui iltamyöhällä, moniahan kerran nyökäytti päätään'."
Miihkali haudattiin Latvajärven Kalmosaareen. Haudalle pystytettiin
Kirjallisuuden Seuran toimesta muistokivi valkeine marmoriristineen.
Vietimme Latvajärvessä pari päivää, Miihkali lauloi meille kaikki laulunsa, jonka jälkeen valokuvasin hänet. Toverini kulki toisena päivänä, joka oli sunnuntai, kylällä runoja keräämässä ja kaikenlaista muuta tiedustelemassa, minä tarinoin Petrin pirtissä rahvaan kanssa, jota sinne kokoontui penkit täysi. Mutta seura alkoi, se täytyy sanoa, lopulta käydä väsyttäväksi, sillä syystä tai toisesta kylän miehet arvostelivat meitä jotenkin epäsuopeasti. Ehkä siihen vaikutti sekin, että kuulustelin ostaakseni kaikenlaista vanhan kansan tavaraa. He lausuivat peittelemättä ja minun kuullen toisilleen arveluitaan ja näyttivät tulleen siihen loppupäätökseen, että olimmekin vain lumppukauppiaita, ja ehkä tuumailivat, eikö meitä olisi paras ajaa pois. Lopulta lähdin senvuoksi minäkin kylälle ja siellä tapasin toverini eräältä vaaralta hyvästä talosta, jossa kestittiin ja "pakautettiin" parhaan mukaan ja huonot vaikutukset jälleen hälvenivät. On Latvajärvessä sentään joku hyväkin talo, mutta niidenkin toimeentulo taitaa enimmäkseen riippua siitä, paljonko talossa on ansiokykyistä poikaa, ja kauanko nämä pysyvät täysissä voimissa tai saavat ajoissa uutta sukupolvea nousemaan talon tueksi.
Erosimme tästä kylästä semmoisilla kaipauksen tunteilla kuin ainakin entisiltä merkkipaikoilta, joille ei enää ole asiaa.
Kuljimme sieltä maisin Kivijärveen, jonne ei ollut kuin penikulman matka. Valmistausimme vihdoinkin palaamaan rajan poikki omalle puolelle, ja viisi kuukautta tätä maata kierreltyämme teimme sen iloisilla tunteilla ja kevyellä mielellä.
VIENAN KARJALAN KARTTA.
Ei kauaakaan tarvinnut kulkea Vienan Karjalan puolella, ennenkuin tuli vesille, joita ei meikäläisiin karttoihin ollut merkitty, taikka joitten muoto oli aivan väärin piirretty. Paras kartta, mitä niistä oli, oli yhä vieläkin tuo Inbergin piirtämä, vaikka se jo olikin monta vuosikymmentä vanha. Jonkun verran nämä seudut olivat korjautuneet uusimmissa venäläisissä kartoissa, mutta ei vielä siihen määrään, että ne olisivat likimainkaan oikein olleet. Matkustellessaan Vienan Karjalassa vaeltaja sen vuoksi halusta olisi korjannut edes suurimpia erehdyksiä, täyttänyt edes ilmeisimpiä aukkoja. Matkallamme emme kuitenkaan tähän työhön ryhtyneet, koska pelkäsimme rettelöitä.
Tätä teosta kirjoitellessani olen tullut ajatelleeksi, että niitten tietojen mukaan, mitä entiset matkustajat, varsinkin Ervasti, ovat julkaisseet, omain muistelmieni ja niitten matkaetäisyyksien johdolla, joita runonkerääjät ovat retkillään koonneet, ehkä voisi saada jonkun verran oikeamman kartan laadituksi varsinaisesta runoalueesta. Karjalaisten matkustajille antamat tiedot etäisyyksistä olivat yleensä hyvin yhtäpitävät, ja vaativatkin matkustajat, kuten prof. Rosberg, olivat tulleet siihen vakuutukseen, että ne ovat harvinaisen luotettavat ja tarkat. Tämä ei olekaan ihmeellistä, sillä miehet, jotka niin paljon kulkevat maailmaa kuin karjalaiset, ovat luonnollisesti oppineet arvostelemaan etäisyyksiä.
Näille perustuksille on teokseen liitetty kartta laadittu. Jokainen pian huomaa, että se monessa kohden poikkeaa entisistä. Julkaisen sen vain kokeeksi ja kehotukseksi jatkamaan tietojen keräämistä. Varmaan jokainen rohkeammin käy oikomiseen käsiksi huomatessaan, kuinka vähän luotettava se karttakuva on, jota olemme ikämme mieleemme kiinnittäneet, kuinka kokonaan mielivaltaisia ovat varsinkin kaikki pienemmät niemet ja lahdet, joita niihin on kuin koristukseksi vain piirretty.