"Jumala prostiu."
Ja se oli merkki, että suutari hänen puolestaan sai anteeksi. Siihen toimitus päättyi ja kaikki erosivat tyytyväisinä.
Tyttöjen naimaonnea ei asia suinkaan pilannut. Sillä aikaa kun olimme poissa matkoilla, olivat sulhasten pyssyt moneen kertaan paukkuneet tyttöjen akkunain alla ja molemmatkin joutuivat samana kesänä naimisiin. Mutta luvattuja stubnejaan Okahvi taitaa odottaa vielä tänä päivänä. Kustista ja minusta suutari kuuluu tehneen jäljestäpäin laulun.
KÄYTÄNNÖLLISTÄ PERIMÄTIETOA.
Olen jo maininnut, että iltapuhteilla, samovaaran ääressä koossa oltaissa, tavallisesti käänsimme puheen outoihin tapoihin ja käsityksiin, mitä rajantakaisten karjalaisten kesken on vallalla. Usein saapui siihen tuttavia kyläläisiäkin, ja vähitellen keräsimme siten koko joukon tietoja, joita pikaisella matkalla tuskin olisi kyselemälläkään saanut. Toverini, jonka kokoamia seuraavat tiedot enimmäkseen ovat, varsinkin oli ovela onkimaan kaikenlaisia asioita, jotka kuuluivat kansan tuttavallisempaan käsitepiiriin ja joita ehkä ei olisi ventovieraille halusta kerrottukaan. Paljon hän sai niitä kielimestariltaankin, heidän kahden kesken janatessa kamarissa sanakirjaansa. Milloin tuli vastaan sana, josta kielimestari tiesi enemmänkin, silloin aina poikettiin työstä sivuun ja Varahvontta sai kertoa, mitä tiesi.
Nämä "reähkät" ["Reähkä" merkitsee samaa kuin suomen "synti". Siitä tulee "reähkä" on siis sama kuin: "se on synti">[ taiat ja luulotukset valaisevat monella tavalla kansan käsityskantaa. Suuri osa niistä on samoja kuin Suomenkin puolella, jopa toiset niin yleisiä, että niitä voi sanoa kerrassaan kansainvälisiksi. Mutta toisia ei enää meidän puolella tavattane, vaikka olisivatkin kuuluneet vanhan kansan viisauteen. Osa taas on meille aivan vieraita, koska ne johtavat juurensa kreikan uskonnon vanhemmista muodoista. Semmoisia ovat varsinkin ne, jotka säätävät, mitä on vaatetukseen ja nautintoaineihin nähden vaarinotettava.
Auringon laskun jälkeen ei kerjäläiselle saa antaa leipäpalastakaan, vaikka nälkään kuolisi. Jos antaa, vähenee talon tavara ja varallisuus huononee.
Kun taloon tulet, niin älä tallaa kynnykselle, tulee reähkä.
Karjalaisen pirtin ovipuolessa riippuu käsiastia, josta tupaan tulijat valavat vettä käsiä pestessään. Käsiastian vesi on pyhitettyä ja monet säädökset ovat voimassa siitä, milloin sitä on käytettävä.
Kun tuodaan vettä korvolla, niin siitä on ensin pantava vähän käsiastiaan, ennenkuin sitä muuhun käytetään. Muutoin tulee reähkä.