Kuolleen päälle ei saa tipahtaa kyyneliä, ei hautaankaan. Nämä näet kypeniksi muuttuneina polttaisivat häntä "tuolla ilmalla".
Lapsen kuollessa ei äiti saa olla läsnä; lapsi kauvemmin kiusautuisi.
Sillä aikaa kun ruumista viedään hautaan, pesee pari naista pirtin "vesivihkolla." Saippuaa ja hiekkaa ei saa käyttää; vainaja rupeisi silloin vaivaamaan ja pelottelemaan. Hiekka kynsisi "poloiniekan" selkää.
Vanha ruumis kannetaan haudalle pirtistä otetulla päreorrella, joka sitten jätetään haudan päälle pystyyn; obresa kiinnitetään tähän.
Kuollutta hevosella haudalle vietäessä pannaan kesäkello hevosen kaulaan. "Jumalan hyvie", leipiä, viedään mukana ja niitä ensiksi annetaan perille (hautausmaalle) päästyä hevoselle, loput jaetaan köyhille.
Vainajain "muistinpäivänä" viedään naapureista toisiin taloihin leipiä, kukkoja, piirakoita, jotta naapurit rukouksissaan muistaisivat antajan sukulaisia vainajia.
Stroitsana (helluntaina) keitetään huomeneksella suurimoista puuroa maitoon, voita pannaan silmäksi. Kivikupissa viedään puuro haudalle ja viejä kutsuu köyhiä syömään, itse ei maistakaan. Lusikoita on yksi.
Parannuskeinoja:
Ruokahalu paranee, jos kohoavan taikinakorvon keskeltä otetaan taikinaa ja siitä leivotaan leipä, joka paistetaan hiilillä. Tämä pitää ensin pujotella oven rivan ja kierteelle palaneen päreen karren kautta, sitten vasta syödä. Hyvä on myös pureskella kylyssä hauvislihojaan.
Ukon taltat ovat hyviä päänkivistykseen, pistokseen ja mahatautiin. Ensin ne pestään ja pesuveden juo sairas, sitten ne kuumennetaan ja kipeitä paikkoja niillä painellaan.