"Sunnuntaiaamuna nousevat kakrapokot anivarhain 'sreäppimään', s.o. leipomaan kaikelle hääväelle. Laaditaan kalitaisia monenlaisia, sultshinoita, rostjokaa, kahdenlaista kakkaraa, kalakukkoa, rieskasia ja anopinpiiraat. Kun murkina on valmis, niin lähtevät tytöt itkettäjien keralla tshunalaan herättämään antilasta.
"Aamupäivällä alkaa häätaloon kokoontua rahvasta, nuorta ja vanhaa, ja pian ovat kisat täydessä käynnissä. Antilas itkettäjineen kuljeskelee ympäriinsä rahvaan kesken, pyydellen lahjaa. Ken vain näyttää vähänkin siltä, että häneltä kannattaa pyytää, sen kaulaan heittäydytään ja itketään, kunnes lahja heltiää, ja lahjan päälle vielä itketään kiitokset.
"Vähän ajan kuluttua kaikuu pihalla pamaus, sulhasväki saapuu 'katshotusta' pitämään.
"Pöytä on vielä keskiakkunan edessä, mutta patvaska asettaa pöytiä suuresta tshupusta pitkin huonetta, kaksi ja kolmekin pöytää pääkkäin, panee skaatterit (pöytäliinat) pöydälle, kylvää suolaa liinain alle, ottaa sulhasen kodista tuodun leivän, toisen leivän morsiamen kodista ('käeniskuleivät'), leikkaa kummankin leivän keskeltä pyöreän palasen, panee reikään suolaa ja asettaa sitten palaset paikalleen. Leivät pannaan perimmäiselle pöydälle hieman alipäähän.
"Sulhaskansa istuu seinän puolelle, morsiamen heimokunta kootaan stolain päihin ja toiseen sivuun niin paljon kuin vain mahtuu, parikymmentä henkeä ja enemmänkin. Antilasta itkettäjät itkettävät tshunalassa, kunnes ristitoatto tai veli lähtee häntä suorittamaan. Täydellisen arkipuvun päälle pannaan paraat vaatteet, joita itkijät itkusanoilla pyytävät. Ristitoatto tai veli tarjoo rätsinää, jonka nostaa antilaan pään päälle, ikäänkuin ylle pukeakseen. Antilas kahdesti lykkää rätsinän luotaan, vasta 3:nnella kerralla ottaa hän sen päälleen. Koko suorituksen aika itketään. Sama temppu on jupkan eli hameen, ja koston tai sarahvanan kera. Esiliinan (fartukan) ja otshipaikan antilas sitä vastoin itse panee päälleen. Otshipaikkaa on vain yksi, samoin jalkineita ja sukkia vain yhdet, mutta kaikkia muita vaatteita kahdet, rätsinästä alkaen.
"Antilas tuodaan sitten pirttiin ja menee naisten tshuppuun. Hänen kerallaan tulevat puolenkymmentä 'kassamiestä', jotka ovat läheisiä omaisia, ristimoamo ensimäisenä, sitten muut tädit ja teätinkät. Kun tulevat tshuppuun, niin poapo, s.o. kätilö vetää uutimet (saviessan) umpeen. Patvaska antaa poapolle kriivennikän, jonka jälkeen tämä avaa uutimet ja sulhanen saa nähdä toivottunsa. Rahaa on vielä annettava morsiamen seuralaisille, kakrapokoille, ja antilaan kumarruttajille.
"Sulhaskansa sitten asettuu pitkin sivuseinää pöydän taa, sulhanen keskelle, pöytää ja morsiamen miehiset sukulaiset lattian puolelle. Antilaalle annetaan tarjotin, jolla on kaksi lasia, joku morsiamen heimolainen valaa niihin viinaa tai muuta miestä väkevämpää, ja morsian rupeaa tarjoamaan, sulhaselle ensiksi, kehottaen tätä venäläisillä sanoilla — ehkä ainoilla, mitä hän osapuilleen taitaa — tyhjentämään lasin. Sulhanen ei kuitenkaan saa ottaa, vaikka antilas uudelleen kumartaa ja kumarruttajat, jotka seisovat hänen kahden puolen, painavat kassasta, että kumarrus tulisi sitä syvempi. Kolmasti antilas samalla tavalla uudistaa tarjomuksen, mutta sulhanen ei saa ottaa. Antilas tarjoo silloin ristitoatolle, omalle heimokunnalleen ja kakrapokoillekin, ja nämä kaikki juovat, taikka ainakin ottavat pikarin, kohottavat sitä, tarjoovat osansa jollekin tuttavalleen, taikka laskevat lasin takaisin tarjottimelle. Jokaiselle tapahtuu tarjous samoilla juhlallisilla menoilla. Sulhasväestä sitten joku ottaa sulhasen pullon ja alkaa siitä samalla tavalla tarjoilla läsnäoleville. Viimeksi kaadetaan molemmista pulloista kumpaankin pikariin, jotka sulhanen ja morsian sitten ottavat. He kilistävät pikareita yhteen, kohottavat ne huulilleen, mutta eivät juo, vaan viskaavat sisällyksen kolmessa erässä ristiin pöydän alle, luultavasti antaakseen maistiaisia tulevan kotinsa haltijoille. Pikarit ovat pöydälle takaisin pantaissa asetettavat aivan lähekkäin, kiinni toisiinsa, muutoin tulee parikunnan välille riitaa ja epäsopua.
"Kun näin on juotu — kummastakin pullosta tarjotaan kahteen kertaan — niin alkaa jälleen lahjain jako.
"Sulhasen puolesta pannaan tarjottimelle paperiin kääritty katshotuskosto, koko sulhaskansa nousee seisomaan, ja se tarjotaan juhlallisesti kaikki nimet mainiten antilaalle, jokainen päätään kumartaen. Kahdesti tarjotaan, vasta kolmannella antilas koskettaa kädellään tarjotinta, ja sama mies, joka viinaa valoi, ottaa hänen puolestaan vastaan koston. Katshotuskosto on sulkkunen, jos suinkin sulhasen varat myöden antavat, eikä vielä ommeltu. Yhtä juhlallisesti tarjotaan sulhaselle antilaan lahjat. Sulhanen saa aina punaisen paidan. Ottaessaan sen vastaan hän pudistaa sitä kolme kertaa ja ennen vielä veti oikean jalkansa alitse. Kaikki sulhaskansalle menevät lahjat jakaa patvaska ruoskallaan, johon 'varat' on kiinnitetty.
"Patvaska sitten panee lakkiin hopeata ja vaskea ja puistaen niitä kuuluttaa: 'Piettiin rauhassa ja tervennä katshotus, ei tullut vaaraa eikä vahinkoa.' Siitä rahvas nousee pöydästä pois, ainoastaan sulhasväki jää. Sulhaskansa luo pöydälle paljon rahaa ja patvaska kehottaa tulemaan 'peärahaa' (polvirahaa) ottamaan. Antilaan heimokunta ottaa kaikki, vaikka pöydällä olisi tuhansia, sulhasväki niitä riitelee pois, ja kun on siten kotvan tingitty kahtaanne päin ja antilaan heimo on aina puolentanut ottajaan, niin tyytyy talonväki 3-5 ruplaan, jota paitsi otetaan tsässyönään 15 kopeekkaa. Sulhaskansa hyväksi lopuksi kiittelee, kun on niin vähään tyydytty.