"Mutta jos vastaus on myöntävä, niin vanhin kosjoväestä kutsutaan tshunalaan keskustelemaan siitä, koska ventshälle (vihille) lähdetään, koska häät pidetään, ynnä muista naimakauppaa koskevista asioista.

"Se viikko, joka kosjomista seuraa, on antilaalle puuhan ja kidutuksen aika. Hänen tulee ommella lahjoja tuleville sukulaisille, käydä vieraissa heimon luona kutsumassa näitä häihin, ja kerätä hääapuja ympäri kylää, jos tyttö on varaton. Kutsuminen ja häälahjan antaminen tapahtuu itkemällä, tytöllä apunaan yksi tai kaksi 'itettäjää', s.o. ammatti-itkijää. Jokaiselle täytyy itkeä kaksi virttä, pyyntö ja kiitos, ja kyllä siinä kurkkua kysytään ja selkää myös, sillä kiitosta, passiboa itkettäissä on tuon tuostakin antajalle jalkaa kumarrettava. Sukulaisesta pohatasta talosta annetaan lahja joka hengeltä, kaikenlaista vaatetta, sulkkupaikkoja, rätsinöitä, käsipaikkoja y.m. 'Kakrapokot' kaiken viikkoa ahkerasti ompelevat (kakruiaan). Se pokko, joka on paras ompelija, ompelee 'katshotuspaikan', joka on ahliskoista siitshaa, s.o, ehta punaprikullista karttunaa (18 kop. arsina). Sulhasen moamolle ommellaan neljä rätsinää, joista ainakin johonkin pannaan hopeanyplä. Jos eukko on vanha, niin kaulusta ei 'krupiteta', vaan laaditaan se 'oikeuksilla', s.o. vanhan kansan tapaan.

"Vihille suoriuduttaissa tulee sulhanen aamulla jonkun heimolaisensa keralla antilaan kotitaloon ja istuu perätshuppuun. Antilas istuu naisten tshuppuun. Sulhanen seuralaisensa keralla astuu antilaan eteen, kumartaa päätään ja lausuu hänelle tulleensa hakemaan häntä ventshälle. Asian sanottuaan he poistuvat. Antilas nousee ylös, suoriu, syö ja juo. Hankitaan antilaalle joku vanhempi nainen johdattajaksi, 'ventshämoamoksi', ja kerätään tyttäriä tovereiksi puolikymmentä. Sulhasen puolesta ventshätoatto yhdessä ventshämoamon kanssa pitää nenäliinalla obrasaa parikunnan päällä, jonka jälkeen koko ventshäväki, yhteensä kymmenkunta henkeä ja enemmänkin, lankee maahan obrasain eteen anomaan näitten siunausta matkalle. Sulhasväki lähtee ulos edellä, antilas ensinnä kumartaa jalkaa kaikille pirtissä olijoille, pyytäen heidän siunaustaan matkalle. Ennen lähtöä vielä patvaska tshunalassa varottaa parikuntaa, suojellakseen heitä rikkomukselta, mutta itse hän, vanhan taikauskon edustajana, ei lähde kirkolliseen vihkitoimitukseen, hänen tehtävänsä kuuluvat vasta varsinaisiin häihin ja vanhoihin häätapoihin. Kierrettyään parikunnan hän sytyttää kolme taulanpalasta, joista sulhasen ja morsiamen tulee niellä kummankin yhden, kolmas pannaan riehtilän alle, joka on lattialla.

"Kirkon pihalla sulhanen ojentaa morsiamelle paikan, josta hän taluttaa morsiamen kirkkoon. Kaikki ventshäväki käy kirkkoon taajassa joukossa, ettei vain kukaan pääsisi rivistä läpi kulkemaan. Kirkossa seisovat parikunta ja ventshätoatto ja -moamo karttunaisella lattiaverholla. Pappi saa antilaalta lahjaksi paidan, kirkon vartija saa pitää karttunan ja saa vielä rikkaammilta 'avainpaikankin'. Ventshätoatolle antilas kotiin tultuaan antaa 'uterannikan', s.o. tavallista paremman käsipaikan, vetshämoamolle taas kolme arsinaa siitsaa hiomoiksi. Molemmille itketään ventshävirret. Paluumatkalla pyytää sulhanen antilasta vieraille sulhasen taloon, ja samoin koko ventshäväkeä, jos nimittäin asuvat samassa kylässä. Jos sulhanen on toisesta, etäisemmästä kylästä, niin on hänellä hääkylässä joku sukulainen tai tuttava talo väliaikaisena kotinaan.

"Häät alkavat lauantai-iltana. Neitoset lämmittävät kylyn ja pyytävät itkien antilasta kylyyn, jossa hänen

"'Kujin nuorukkaisen kuklavartaloisen
Kukkahat alliset kukkahimmilta paikoilta kujin etsityillä
kuvashvetysjillä
Kujin jälkimäiset kertaset kukkahin loatusin kujin loajitellah',

"kuten impien itkuvirressä, vanhaa kukkakieltä käyttäen, lausutaan. Kylystä tullessaan ei impi muka jaksa kävellä. Itkien pyytää hän hevosta mäellä — jonne on kokoontunut paljon rahvasta menoa katselemaan — mutta pääsee kuitenkin monen mutkan jälkeen pirttiin. Matkalla hän kuitenkin lepää, hänelle tulee kantaa pihalle tuoli, jolla saa istahtaa, ynnä makeisia välipalaksi 'Venäjän kiukaissa vertittyjä armahaita vehnäkrinkelisie', pitää 'kajon armahat kalanluiset peäkampaset hajon hoalatella' ja 'kaunehin kätösin hänen kaunehie kanalieminöisie kajon kampoailla', sillä 'omilla kaloveh kätösilläh' ei hän nyt voi niitä kampailla.

"Kylyn jälkeen tuodaan hänelle ensimäiset lahjat, sulhanen itse pirtissä tarjoo niitä tarjottimella. Pitkien verukkeitten jälkeen antilas koskettaa niitä kädellään ja sitten hänen isänsä tai läheinen sukulaisensa ottaa ne vastaan. Samalle tarjottimelle pannaan morsiamen vastalahjat. Saajannainen määrää, mitä millekin on. Sulhasjoukolle ja sulhasen sukulaisille aiotut lahjat ottaa vastaan patvaska tai saajannainen. Tässäkin tilaisuudessa itketään runsaat kyynelvirrat. Antilaan lahjat ovat: rikkaille sulkkupaita, kostovaate, lakkivaate, kultapassementta, mesimarjoja (rusinoita), sakuskoja, kolatshuja, saippuaa, sirkkala (peili), suka (kampa). Anopille on kostovaate, paikka ja hiemavaate. Natoloille (morsiamen sisarille) kostovaate, heimokunnalle kaikelle ahliskoista siitshaa, vanhoille mustaa siitshaa. Anoppi vastaa 'kostintshat', antaa sulhaselle paidan ja puksut, eli hyvän käsipaikan, sulhasen sisarille kostot, moam'akalle (sulhasen äidille) rätshinän, paidan y.m. Samoin hänen tulee antaa lahja jokaiselle lahjain tuojalle, varsinkin saajannaiselle, joka tavallisesti on sulhasen sisar, ja saajannaisen lahjoja pitää joka kerta parantaa.

"Kostintsain tuojat syötetään ja juotetaan, heille itketään, sitten tuodaan heille takaisin tarjotin, jolla anopin kostintsat ovat käärittyinä samaan huiviin.

"Lauantai-iltana, sulhasväen lähdettyä, antilas kolmen itkijän keralla itkee moamoltaan ja toatoltaan sijaa, s.o. makuuvaatteita, jotka antilas sitten saa mukaansa, perinät, potuskat y.m., ja näille vaatteille rupeaa antilas sitten maata.