"'No mintähen ette asjaanne sanoneet?'
"'Meill' on, hyvä rahvas, asja semmoinen, jotta mitä oletta käynyt siellä roatamah, piillotteliutumah. Antilas hyppää ikkunasta ikkunah, tahtoo mennä reppänästäkin, emme voi pitää.'
"Sulhasväki lupaa tulla ottamaan.
"Sulhasen puolesta sitten nadot tulevat antilaan taloon kostiin. Siinä joukossa on vain yksi tai pari miestä, muut ovat naisia ja tyttäriä. Nämä juotetaan ja syötetään. Antilas itkee heille pöydän päässä juotanta-aikana kotvasen, samoin syönnin aikana. Kun on syöty ja juotu, niin antilas itkee natoloille joka hengelle ja nadot antavat hänelle lahjoja, ken rahana, siitshana, kintaina tai muuna.
"Kun sulhaskansa sitten pian saapuu viimeisen kerran antilaan kotiin, ottaakseen hänet matkaansa, niin peitetään antilaan hiukset, 'peä pannah', ja suoritaan hänet lähtemään kodistaan. Sitä ennen on kuitenkin pitkät itkut itkettävät ja jäähyväiset otettavat kaikelta siltä, mihin hän on tyttönä kiintynyt. Haikeasti hän valittaa, miten häneltä nyt katoo ja menee kaikki ne riemut ja ilot, joita tyttöset saavat nauttia; ne katoavat
"'Niinkuin äijän ylisien armahien spoassusien armahat päiväaurinkoiset aletah aijan olovien ahometsien taakse.'
"Että ottamaan tuleva sulhasjoukko viipyisi vielä hetken, pyytää hän sukulaisiaan laittamaan pihalle lammit, että edes lautan teossa aikaa kuluisi, tai repimään portaan ja sintsin siltalaudat pois, tai heittämään tuhkaa tulijain eteen, jotta tuo tuprakka heitä viivyttäisi ja hän saisi vielä vähän aikaa elää tyttöelämää leikkitoveriensa helmassa; hän näet istuu tätä sanoessaan tyttöjen sylissä pöydän takana. Kun tästä ei ole apua, pyytää hän pirttiin tulleilta sulhasen sukulaisilta suosiota ja ystävällisyyttä, etteivät nämä rupeisi häntä haukkumaan ja moittimaan, ellei uudessa kodissa kaikki menisikään, niinkuin mennä pitäisi.
"Alkavat sitten jäähyväisitkut. Omituista on, ettei niissä ole paljon mitään, joka ilmottaisi kiitollisuutta vanhempia kohtaan, tai antilaan syvää surua kodista erotessaan. Jäähyväisitkut ovat kokonaan aineellisia. Antilas pyytää niissä ensinkin vanhempainsa siunausta ja alkaa sitten kärttää kaikenlaista taloustavaraa myötäjäisiksi. Toista oli moamon vastausitku, jonka kuulin. Tuota moamon itkua kuunneltaissa näkyi monenkin silmä vettyvän, sillä niin haikeasti hän valitti, pitäen tyttöään sylissään, valitti eroa armahaisestaan, joka oli ollut hänelle rakkaampi omaa elämääkin.
"Hän toivoi, ettei tyttärensä uudessa kodissaan unhottaisi kokonaan, sitä, joka oli hänet synnyttänyt, kasvattanut ja vaalinut.
"Kun antilas on jättänyt hyvästi sukulaisilleen, niin hänet viedään 'turkilla prostitettavaksi'. Joku vaimo vetää hänen edessään turkkia tai vilttiä ja antilas kumartaa maahan asti joka ilmansuunnalle, pyytäen kaikilta, pelloilta, nurmilta, pihalta ja kaikelta ilmalta anteeksi pahuuttaan ja ilkeyttään. Kun tämä meno on tapahtunut, niin joku tavallisesti ottaa turkin maasta ja huiskii sillä tyttöjen joukkoon, lempeä heissä nostaakseen.