"Nyt on vielä jätettävä pois otsipaikka, tuo tyttöyden merkki. Mutta sille ei tahdo löytyä mistään sijaa. Sitä kuljetetaan ympäri pirttiä, koetetaan naulaan, pöydälle, hinkalolle, s.o. uunin suun eteen, luudan taa soppeen, ei minnekään mihin voi sitä jättää. Vihdoin panee antilas sen jonkun nuoren tytön, tavallisesti sisarensa päähän, varottaen tätä kantamaan sitä kunnialla, niinkuin hänkin on sitä kantanut. Nyt hän vasta on valmis hankittavaksi morsiameksi (sanalla tarkoitetaan Karjalassa nuorta naitua vaimoa, joka ei vielä ole lasta saanut).

"Pirttiin, naisten tshuppuun, tuodaan kirstu, jonka pitää olla aivan täynnään tavaraa. Morsian, parhaisiin vaatteihinsa puettuna, istutetaan tälle, sittenkun joku hänen sukulaisistaan on kolmasti taluttanut häntä kirstun ympäri. Joka kierroksella hän istuutuu kirstulle, kolmannella kerralla jää siihen. Kaksi akkaa ottaa hänet nyt käsilleen ja rupeaa sutimaan hänen tukkaansa ja panemaan sitä kahdelle palmikolle. Tytöillä on näet yksi palmikko, — antilaan tukka on kihlomisesta saakka ollut levällään harteilla — naisen tukka taas on kahdella palmikolla, jotka kääritään päälaen ympäri. Patvaska antaa sitten tarvittavat päänpeitteet, lakin ja huivin sekä 'huilupaikan', ison huivin jolla morsiamen koko pää ja kaula peitetään, niin ettei hän näe mitään, eikä hänen silmiään saa kukaan nähdä. Vieläpä vedetään kintaat hänelle käteen. Kun huilupaikka on pantu antilaan päähän, niin saa ainoastaan pieni kaunis poika, antilaan polvella istuen, sen alle tirkistää. Tällä pojan asettamisella tahdotaan muistuttaa antilasta tulevasta kutsumuksestaan äitinä ja kehottaa häntä olemaan hyvä lapsille.

"Antilasta suorittaissa laulaa pari kolme akkaa päänpanentavirttä. Kun lauletaan: 'Pois pojat, ulos urohot, pihalle pitimmät miehet', niin tulee sulhaskansan poistua pirtistä. Joku antilaan kotoväestä menee ja vetää oven kiinni, eikä laske heitä ulos, muuta kuin rahalla. Sulhasväki yrittää vaskella maksaa, vaan ei huolita 'kattilanpaikoista', pitää olla hopeaa tai kultaa. Sulhaskansa antaa pienen hopearahan ja sillä pääsee ulos. Päänpanijoille patvaska niinikään antaa rahan kullekin.

"Kun sulhaskansa poistuu pirtistä, niin on eräällä heistä pään päällä kaksi leipää, 'käeniskuleivät', toinen antilaan, toinen sulhasen puolesta, leivät on pantu nyyttiin ja keltaisella nauhalla sidottu ristiin. Leipien välissä on suolaa. Sulhaskansa käy pihalle ja asettuu siellä riviin, odottaen antilasta, jonka ristitoatto tuo ulos. Tämä ottaa antilaan arkulta paikan kokkaan, taluttaen häntä huivilla tai nenäliinalla pöydän ympäri keskilattialle. Tyttöset kiirehtivät potkaisemaan arkkua, saadakseen lisää lempeä, ja kulkien morsiamen jäljestä paukuttavat pöydän nurkkaa, johon antilas on samassa tarkotuksessa koskenut. Silmät ristitään ja tytär lähtee niin viimeisen kerran isonsa kodista, luota armahan emonsa, alkamaan ja koettamaan uutta elämää miehensä rinnalla.

"Antilas, jolla on huilupaikka silmillään, viedään sulhasen eteen ja kumartaa hänelle syvään kolmeen kertaan. Antaja, 'vuidaija', pitää pienen puheen, jossa hän neuvoo sekä sulhasta että morsianta.

"'Myö olemma', sanoo hän sulhaselle, 'kasvattaneet mielehemme, kasvata sie nyt mielehes. Johdata ensin hyvällä sanalla, jos ei sanaa totelle, ota olenkorsi, lyö sillä, ellei siitä tottele, ota hienonen vitsa, sillä lyö, siitä jos ei totelle, lyö lujemmallakin aseella, vaikka korennolla (sekin joskus tapahtuu). Mutta peätä elä kadota. On meitä suuri heimokunta, me etsimään käymme.'

"Morsianta hän neuvoo leikillisesti: 'Sie ole kuulias, elä kauniisti, jottei suvullesi ja heimollesi tulisi sinun takia häpiätä. Kun tulee sulhanen metsästä, raatamasta vaipuneena, laadi hevoselle ape valmiiksi, mene vastaan, avaa sarajan veräjä, riisu hevonen, vie tanhuaan, appeet eteen kanna. Kun menee sulhanen pirttiin, jaksa jalat, vie kengät, sukat kuivamaan, päästä kannantakaiset, jos suksilla tulee, pane sukset salmoon. Samoin tee muullekin talonväelle. Vaan kun nähnet, että sulhanen on laiska, ei saa puita, niin leikkaa orret, lautshat, muut huonekalut, ja viimein uhkaa leikata häneltä sorkat, eikö siitä suoriudu puiden hakuun.'

"Kun sulhanen ja morsian on näin neuvottu, niin sulhanen pyöräyttää antilasta kolme kertaa ympäri ja katsoo paikan alle, onko oikea otus, panee paikan nurkan antilaan käteen ja vetää hänet viereensä riviin seisomaan.

"Ennen matkaan lähtöään on sulhaskansa nyt varotettava kaikkia 'rikkehiä', noitien nuolia ja katehien katseita vastaan. Patvaska ottaa kolme pientä kiveä, panee ne kolmikantaan maahan ja sen päälle riehtilän (paistinpannun). Sulhasjoukko kokoontuu näitten varojen ympärille, astuvat jokainen oikean jalkansa riehtilän päälle ja painavat päänsä yhteen. Patvaska ottaa oikeaan käteensä kirveen, vasempaan palavia päreitä — vaikka meno onkin pakanallinen, niin ristii hän kuitenkin ensinnä silmänsä kolmasti koillista kohti — ottaa vielä usein puukonkin hampaihinsa ja itäpäästä joukkoa lähtee kiertämään sulhasjoukon ympäri, piirtäen kirveellä vaon maahan ja kiertäessään lukien patvaskan sanat:

"Oi Ukko ylijumala,
Toatto vanha taivahainji,
Tules tänne tarvitessa,
Käys tänne kutshuttaissa,
Avukseni, armokseni, 5
Väekseni, voimakseni!
Auta rautainji rakenna,
Teräksinji seiväs pissä,
Moasta soati taivahase,
Tshitshiliuskoilla vitshassa, 10
Keärmehillä kiinni pissä,
Jätä hännät häilymähän,
Peät ylös kihajamahan,
Jottei pistyis noian nuolet,
Eikä tietäjiin teräkset! 15