"Kiertäminen tapahtuu kolme kertaa. Joka kerralla päästyään sulhasjoukon itäpäähän lyö patvaska kirveensä maahan ja ristinmerkkiä tehden rukoilee, kasvot auringonnousua kohden. Kolmannen kerran käytyään ympäri kuljettaa hän kirveen ja tulisoihdun sulhaskansan pään päällitse, viskaa kirveen menemään ja hajottaa päreet sinne tänne pihalle.
"Kun näin on varauduttu, lähdetään liikkeelle sulhasen kotia kohti, jonne antilaan sukulaisia kutsutaan 'myötämenijäisille'. Moamo vain ei lähde. Hän istuu pirtissä arkulla ja valittaa. Hänen täytyy sulhaskansan siitä vielä lunastaa pois rahalla.
"Sulhasen kotiin tullessaan on antilaalla kintaat kädessä ja oikean käden peukalossa on pieni kupariraha, jonka patvaska ottaa pihalla ja viskaa jonnekin, ostaen siten maata antilaalle. Sisään mennessä tulee sulhasen äiti leivän kera vastaan ja johdattaa tulijat sisään. Sulhanen asettaa antilaan oikealle puolelleen pitkän pöydän taakse, jolle on ladottu tsajukompeet. Morsiamen täytyy jäädä seisomaan ja tuon tuostakin kumartaa pöytään asti, ja hänen vieressään oleva saajannainen kumartaa apuna. Vasta kun morsiamen sukulaiset, joita täytyy käydä pihalle vastaan ottamaan, ovat saapuneet pöydän ääreen, ottaa patvaska huilun morsiamen päästä ja näyttää hänet niin kokoontuneelle rahvaalle, joka arvostelee häntä ääneensä.
"'Kaunis morshien', sanottiin yleiseen Okahvin häissä, joissa olimme läsnä, ja todella hän sen mainesanan ansaitsikin.
"Kauan aikaa täytyy antilaan vielä avosilminkin kumartaa. Koko toimituksen aikana lauletaan 'tulovirttä'.
"Tähän nyt varsinaiset häämenot päättyvät, jäljellä on vielä ensimäisen yön vietto, ja patvaskan täytyy tarkoin katsoa, ettei mitään laitonta tapahtuisi. Sen vuoksi hän itse saattelee nuoren parin makuuhuoneeseen, ja täällä täytyy morsiamen nyt ensi kerran palvella miestään. Sulhanen istuu tuolille ja morsian aukoo takit, liivit, joka napin päästettyään syvään kumartaen, heittää ne pois hänen päältään, riisuu kengät ja sukat, saaden palkakseen jonkun rahan, jonka patvaska on pannut sulhasen sukkaan. Maata mentäessä on tarkkaan vaarin otettava, että morsian asettuu kohden sulhoaan. Morsian makaa ensi yön täysissä vaatteissa. Jos morsian itsepäisesti asettui selin, nostattaa patvaska hänet aina lattialle seisomaan, kunnes hän taipuu. Nyt saavat he jäädä omiin hoteihinsa, patvaska panee oven lukkoon ja lukittujen ovien takana saavat he maata siksi, kunnes patvaska huomeneksella tulee heitä nostattamaan ja toivottamaan onnea avioelämälle, tiedustellen, miten ensi yö on kulunut.
"Tällaiset vaivat on nuoren tytön kestettävä, ennenkuin hän saa alkaa yhdyselämää miehensä kanssa. Ja nuo häätavat ovat niin juurtuneet kansaan, että vaikka pappi olisi vihkinytkin parikunnan jo edeltä, niin ei antilas saa mennä miehelään, ennenkuin karjalaiset häät on vietetty. Toiselta puolen lykkäävät monet kirkollisen vihkimisen sopivaan tilaisuuteen, usein kuukausiksi ja vuodeksikin, niin että voidaan samalla usein jo kuljettaa lapsiakin ristille. Lapset tosin siinä tapauksessa ovat pidettävät jalkalapsina, mutta jos isä saa papin suostumaan, voi hän saada lapsen omalle nimelleen. Usein kuitenkin tämmöiset lapset saavat koko elämänsä käydä äpäristä, ja heidän nimensä silloin useinkin on 'Bogdanoff', s.o. Jumalan antama.
"Vaan kaikki eivät jaksa odottaa kokonaista viikkoa, eikä kaikilla ole varoja häittenkään viettämiseen, vaikkei niissä aivan paljon rahoja kulukaan. Näille on tarjona hyvä keino, ehkä vanhan naisen ryöstön jälkimaininkeja. Sulhanen menee mielitiettynsä eteen, kumartaa ja tarjoo antilaalle huivin nurkkaa, 'paikan kokkaa'. Ellei tämä ota kiinni kolmannella kerralla, on se merkkinä siitä, ettei hän miehestä huoli. Jos hän taas tarttuu ja siten osottaa suostuvansa, niin ei tarvita muita menoja, kuin että joku akka palmikoi tytön pään kahdelle palmikolle, painaa lakin päähän, ja morsian, nuori emäntä, on sillä valmis. Olin näkemässä erästä semmoista tapausta Kostamuksessa. Vanha leski, seitsemän lapsen isä, kosi saman kylän tyttöä vaimokseen. Tyttö ei lähtenyt, peläten kurjuutta köyhässä mökissä moisen joukon keralla. Ukko ei tuosta kuitenkaan hätääntynyt, vaan meni ja kosi erästä Kivijärvestä juhlille tullutta neitsyttä. Tämä, joka ei ollut miestä koskaan nähnyt, ei kuullut hänestä muuta, kuin mitä sulhanen kosiessaan sanoi, tarttui huivin kolkkaan, pää palmikoitiin kahdelle palmikolle, ja neljännestunnin kuluttua emäntä oli valmis. Ei siinä sukulaisilta neuvoa kysytty, lieneekö tyttö itsekään tullessaan aavistanut, että hän näin oikopäätä joutuisi miehelään. Kovin olivat tytön äiti ja veli kummastuneet, kun tytärtä ei alkanut kotiin kuulua, ja syyn kuullessaan. Viikon kuluttua tuli nuori parikunta kylille morsiamen äidin taloon, iloinen nuori väki kokoontui sinne, kuten häätaloon ainakin, ja aika tavalla siellä kisattiinkin.
"Morsiamen elämä on uudessa kodissa, köyhissäkin, aina ensi viikolla helpompaa. Häntä ei käsketä mihinkään raskaampaan työhön, vaan saa hän tutustua talon askareihin ja käydä kylässä. Tämä aika vastannee sitä, mitä meillä ymmärretään kuherruskuukaudella. Vaan sitä ei kestä kauaa. Jos morsian alkaa vapauttaan väärin käyttää, laiskotella, saa hän pian huomautuksia, ettei taloon ole tahdottu elätettäväksi, vaan lisää työvoimia. Silloin on tosiaan:
Ukko susina tshupussa,
Akka karhu kartanolla,
Nato noakla lattiessa,
Kyty kyinä kynnyksellä,
Kaihot on silmät karsinassa,
Kierot keskilattialla,
Perässä perivihaiset.