Rauta otetaan maasta, ja kivistä vaski valetaan.
Pimeydelle asettaa ihminen lopun, ja etsii viimeisiin rajoihin saakka kalliot, jotka ovat vahvassa pimeydessä ja kuoleman varjossa.
Hän avaa kaivoksen kaukana sieltä missä ihmiset asuvat; niitä ei tiedä jalka, joka ylitse kulkee. Ne riippuvat kaukana ihmisistä ja heiluvat puoleen ja toiseen.
Vilja kasvaa maan päällä, mutta samalla maa mylleröidään, ikäänkuin tulella.
Siellä on kallioissa sopivin paikka, ja kulta on mullan seassa.
Sitä polkua ei ole yksikään petolintu tuntenut, eikä haukan silmä nähnyt.
Ylpeät pedot eivät ole sitä tallanneet, eikä raju jalopeura käynyt.
Kädellään hän rupeaa kovaan kallioon ja kukistaa vuoret juurineen.
Hän leikkaa ojia kallioon ja hänen silmänsä näkee kaikki kalleudet.
Hän sitoo joet, etteivät ne juokse; ja salatut hän saattaa päivän valkeuteen.»