Tämä on lyhyt kertomus siitä, mitä olemme aikaan saaneet! Jää hyvästi!
Chrislobal Colon. Valtameren laivaston amiraali.»
Tämän toisin paikoin hieman ylistelevän kirjeen johdosta huomautettakoon, että Columbus erehtyy sekä löytämiensä saarien asemasta, että varsinkin niitten koosta. Syy siihen, että hän arvosteli Cuban ja Haitin rannikot niin pitkiksi, oli ehkä merivirta, jota vastaan hän purjehti, ja joka varmaan kuljetti häntä paljon takaperin, etenkin kun hän samalla luovi tuulta vastaan. Espanjolan eli Haitin pinta-ala on 77,000 neliökilometriä, eikä se siis likimainkaan vedä vertoja Englannille ja Skotlannille, joitten pinta-ala on yhteensä 217,000 neliökilometriä. Havaintojen puutteellisuutta taas osottaa, että Columbus ilmotti näiden molempien suurien saarien aseman todellista koko joukon pohjoisemmaksi.
Paavin rajaviiva.
Kuinka tärkeinä Columbuksen löytöjä heti alussa pidettiin, näkyy siitä, että Espanjan hallitus paikalla riensi suojelemaan niitä Portugalin pyyteiltä paavin ratkaisun kautta. Paavi vakuuttikin Espanjan kruunulle kaikki ne maat, jotka Columbus oli löytänyt, ja yleensäkin kaikki maat, jotka olivat 100 penikulmaa Azorien ulkopuolella napain kautta kulkevan meridianin länsipuolella, mikäli ne eivät entisestään kuuluneet jollekulle kristitylle hallitsijalle. Paavi kielsi kirkon kirouksen uhalla ketään niihin purjehtimasta ja ilman Espanjan kruunun lupaa niissä kauppaa harjottamasta. V. 1494 tämä raja Espanjan ja Portugalin keskenään neuvoteltua Tordesillaksen sopimuksen kautta siirrettiin jonkun verran kauemmaksi länteen (370 leguaa Viheriän niemen saarista länteen), mutta kun käsitys maan laajuudesta ja paikkain asemasta asteverkossa oli niin väärä, niin jäi sopimuksen tekijöille toistaiseksi aivan tietymättömäksi, minkä seutujen kautta rajameridiani, kuulu »demarkatsioviiva», oikeastaan kulki. Paavi oli siis jakanut koko Europan ulkopuolella olevan maailman kahtia, läntiseen ja itäiseen pallonpuoliskoon; läntisen puoliskon hän antoi Espanjalle, itäisen pienelle Portugalille.
Columbuksen toinen retki.
Espanjan hallitus päätti viipymättä lähteä tehtyjä löytöjä hyväkseen käyttämään, eikä nyt säästetty varoja, kun matka ja päämäärä tunnettiin. Kautta maan oli Columbuksen löytö herättänyt innostusta ja seikkailuhalua, eikä sen vuoksi puuttunut toista matkaa varustettaissa mukaan pyrkijöitä. Valtameren amiraalille ja uusien maitten varakuninkaalle varustettiin nyt 14 karavelia, kolme suurta kuormalaivaa, 1200 aseellista miestä, ratsuhevosia, europpalaisia kotieläimiä, eri viljain siemeniä, vihanneksia ja viiniköynnöstä. Löydettyihin maihin oli perustettava pysyväiset siirtokunnat. Vasta sen työn suoritettuaan piti amiraalin lähteä jatkamaan löytöretkiään, tunkeutua Cipanguun, Kataihin ja Idän muille markkinapaikoille ja vihdoin, jos mahdollista, lännen kautta purjehtia maapallon ympäri.
Pienet Antillit.
Syyskuun lopulla v. 1493 Columbus suurella laivastollaan lähti toiselle retkelleen. Nyt hänen ei tarvinnut pelätä portugalilaisia väjyjiä, niinkuin ensi kerralla. Canarian saarilla viivyttiin jälleen muutama viikko, parannellen vikaantuneita laivoja, ja lokakuun 13 päivänä laskettiin väljälle. Valtameren poikki purjehdittiin jälleen mitä suotuisimmalla tuulella kahdessakymmenessä päivässä, ohjaten jonkun verran etelämmätse kuin edellisellä kerralla. Marraskuun 3 p., ensimäisenä sunnuntaina Pyhäin miesten päivän jälkeen, nähtiin laivaväen riemuksi ensimäinen maa. Se oli eräs pienistä Antilleista ja sai nimekseen Dominica. Siihen ei kuitenkaan pysähdytty, vaan purjehdittiin edelleen pohjoista kohti ja saavuttiin toiseen saareen, jonka amiraali laivansa mukaan nimitti »Maria Galanteksi»; sen hän juhlallisesti otti Espanjan omaksi. Sitten löydettiin Guadalupe, joka korkeine vuorineen ja mereen syöksyvine könkäineen ihastutti retkeilijöitä. Mutta paenneineiden asukkaitten majoista löydettiin ihmisluita ja huomattiin asukkaitten siis olevan ihmissyöjiä. Joitakuita saatiin sentään kiinni, ja ne sanoivatkin itseään »Karibeiksi», joista Columbus oli jo ennen kuullut. Muutoin nämä Karibit olivat kehittyneempiä kuin köyhät Bahamalaiset ja rakensivat parempia huoneita. Tämän jälkeen löydettiin useita muitakin saaria; ne saivat nimensä espanjalaisista pyhiinvaelluspaikoista, joissa retkikunnan jäsenet olivat käyneet lupauksilla. Vihdoin kohosi merestä ihana hedelmällinen Portorico, itäisin Isoista Antilleista. Columbus antoi sille nimeksi San Juan Bautista, mutta tätä nimeä ei kauaakaan käytetty. Siellä ei enää asunut Karibeja.
Navidadin kohtalo.