Enemmän kuin kuukauden pieni laivue risteili mutkittelevissa solissa ja amiraali itse oli kannella yöt päivät. Eräs Cuban ruhtinaista kertoi kauempana lännessä olevan maan, jota sanottiin Mangoksi eli Mangiksi, ja Columbus arveli nimen tarkottavan Mangu kaania, josta Marco Polo oli kertonut ja Toscanelli kirjeessään maininnut. Columbus päätteli, että Cuba itse mahtoi olla se »Aurea Chersonesus» (Malakan niemi), jonka Ptolemaios oli maininnut. Mutta kun ruokavarat alkoivat loppua, niin oli palattava Espanjolaan. Amiraali oli sairaana, liikarasitus vaikeilla väylillä oli saanut yltymään kuumeen, joka yhä asui hänen veressään. Tämä sairaalloinen mielentila ehkä sai hänet laatimaan erään omituisen asiakirjan, jolla hän tahtoi todistaa maantieteelliset päätelmänsä oikeiksi. Hän antoi kysyä miestensä mielipidettä siitä, oliko maa. jonka rantoja oli purjehdittu, saari vai mannerta ja kaikkien kovilla valoilla kirjallisesti vahvistaa lausuntonsa. Miehet olivat yksimieliset siitä, ettei niin suunnattoman pitkä rannikko voinut olla saarta. Kirjotukseen liitettiin kaikenlaisia kamalia rangaistuksia niille, jotka peruuttaisivat todistuksensa. Tämä omituinen asiakirja on jälkimaailmalle säilynyt.
Vanhan pakanan puhe.
Retkikunta sitten palasi Cuban itäpäähän. Santa Cruzin luona mentiin maihin ja rakennettiin puitten alle alttari, jonka ääressä vietettiin juhlallinen jumalanpalvelus. Paljon maanasukkaita oli kokoontunut tätä juhlallisuutta katsomaan, osottaen pelon sekaista kunnioitusta toimitusta kohtaan.
Läsnä olevien joukossa oli muun muassa eräs arvokas vanha kasikki eli päällikkö. Hän tuli amiraalin luo ja keskusteli hänen kanssaan guanahanilaisen tulkin kautta. Vanhus sanoi: »Te olette tulleet näihin maihin, joita ette ole koskaan ennen nähneet, olette tulleet suurella voimalla ja tulonne on herättänyt pelkoa kaikessa kansassa. Minä tahtoisin saattaa teille tietyksi, että meidän uskomme mukaan on kaksi paikkaa, johon vainajat joutuvat kuoleman jälkeen, toinen paikka on paha, toinen hyvä. Jos te tiedätte, että teidän täytyy kuolla ja että palkkanne on oleva semmoinen kuin työnnekin ovat olleet, niin älkää täällä tehkö pahaa niille, jotka eivät ole teille pahaa tehneet. Se mitä nyt olette tehneet, on hyvä, koska te meistä näytitte kiittävän Jumalaa.»
Columbus hämmästyi tämän yksinkertaisen miehen syvämielistä elämänviisautta, eikä voinut muuta kuin vastata, että hänet oli lähettänyt rikas ja mahtava kuningas löytämään nämä maat, ja ettei hänellä ollut muuta tarkotusta kuin etsiä ja kurittaa semmoisia, jotka tekivät pahaa naapureilleen, varsinkin sitä kansaa, jota sanottiin Karibeiksi. Näitä hän muka aikoi sortaa ja kukistaa, mutta semmoisia, jotka elivät rauhassa, hän aikoi kohdella hyvin. Vastaus näytti päällikköä tyydyttävän. Mutta amiraali ei tiennyt, että juuri samaan aikaan, kun hän näin puhui, olivat hänen uutisasukkaansa Espanjolassa kamalimmalla tavalla osottaneet näiden vakuutuksien mitättömyyden.
Espanjolan etelärantaa pitkin jatkettiin sitten matkaa, luovien vastatuulia vastaan ja poiketen silloin tällöin maissa saamassa alkuasukkailta ruokavaroja. Kaikkialla oli vastaanotto yhtä ystävällistä ja maanasukkaat toivat, mitä heillä oli. Niinpä saattoi Columbus lähettää täältä kymmenkunnan miestä saaren poikki Isabellaan ilmottamaan tulostaan, sillä välin kun hän itse laivoineen hitaasti luovi saaren itäpäitse pohjoisrannalle. Saaren itäpäässä hän sairastui niin vaarallisesti, että pelättiin kuolemaa. Syyskuun 29 p. päästiin kuitenkin Isabellaan ja amiraali kannettiin tunnottomana maihin veljensä taloon, jossa hänen voimansa hyvän hoidon kautta vähitellen virkistyivät. Hän tapasi siellä toisenkin veljensä, Bartolomeon, joka oli tuonut kuninkaalta ja kuningattarelta suosiollisen kirjeen. Bartolomeo oli veljensä löydöistä kuultuaan lähtenyt Ranskasta Espanjaan ja saanut hovissa erinomaisen suosiollisen vastaanoton. Hänet aateloitiin, hän sai kirjottaa »Don» nimensä eteen, ja lisäksi hänen johtoonsa uskottiin pieni apuretkikunta, joka samaan aikaan lähetettiin Länsi-Intiaan. Bartolomeo oli älykäs, tarmokas ja käytännöllinen mies, taitava purjehtija ja paremmin tottunut ihmisiä arvostelemaan ja hallitsemaan kuin suopea Christofer.
Ilkityöt Espanjolassa.
Columbusta odottivat Espanjolassa huonot uutiset. Saaren sisäosissa olivat espanjalaiset sotilasjoukot hänen poissa ollessaan mellastaneet niin pahasti, että yleinen kapina uhkasi. Itse hän oli ylläpitänyt mitä parasta mieskuria, mutta heti hänen lähdettyään oli kuri löyhtynyt ja vallattomuus alkanut.
Columbuksen lähdettyä retkelleen oli Ojeda ritari ohjeidensa mukaan melkoisen joukon keralla lähtenyt kulta-alueelle, jonka linnan päällikkyyden Margarit ritari hänelle luovutti. Margaritin piti lähteä Ojedan joukon keralla saarta tutkimaan ja antamaan alkuasukkaille käsitystä Espanjalaisten mahdista; Columbus oli nimenomaan valvottanut häntä pitämään ankaraa mieskuria. Mutta Margarit ei noudattanutkaan ohjeitaan, vaan asettui elämöimään saaren rikkaimpaan osaan, Vega Realiin, pakottaen maanasukkaita elättämään riehuvaa joukkoaan. Hän harjotti siellä kaikenlaista väkivaltaa, ryösti, kiristi asukkailta mitä heillä oli, kohteli heitä orjinaan ja heidän naisiaan orjattarinaan, sekä sytytti näiden tekojen kautta palavaa vihaa Espanjalaisia vastaan. Isabellasta lähetettyjä käskyjä hän ei ottanut kuuleviin korviin.
Kesken tätä epäjärjestystä saapui Bartolomeo Colombo Isabellaan kolmella karavelilla, jotka pelastivat siirtokunnan puutteesta. Tarmokkaasti hän ryhtyi auttamaan veljeänsä Diegoa järjestyksen palauttamiseksi. Mutta Margarit ei totellut hänenkään käskyjään, vaan saapui ylivoimaisen joukkonsa keralla Isabellaan, otti väkisin haltuunsa Bartolomeon laivat ja purjehti muitten tyytymättömien, muun muassa isä Boilin keralla Espanjaan, jossa hän amiraalia panettelemalla, ennenkuin tämä ennätti itseään puolustamaan, toivoi itsensä ja rikostoverinsa pelastavansa. Sekä Margarit että Boil olivat hovipiireissä suosiossa ja Columbuksella oli hyvä syy heitä pelätä. Hänen maineensa oli kuitenkin vielä siksi nuori, että se kesti moiset hyökkäykset. Mutta ei kauaakaan kulunut, ennenkuin hän juuri samanlaisiin rettelöihin sortui.