Muutoin talvi oli onneton. Peter niminen eskimo, joka oli mukana koirain hoitajana, karkasi ja heitti henkensä sisämaan jäätiköllä ja rekikoirat kuolivat. Astronomi Sonntag, joka oli Kanen retkellä tehnyt niin oivallista työtä, putosi jäihin ja paleltui kuoliaaksi rekiretkellä Etahin eskimoitten luo, jonne hän oli Hannu eskimon kanssa lähtenyt. Sonntagin kuolemaa epäiltiin Hannun aiheuttamaksi, mutta epäiltävää on, tokko kenkään muukaan olisi niin vaikeissa oloissa voinut häntä pelastaa.

Eskimoitten avulla Hayes keväällä kävi Rensselaerin satamassa »Advancea» katsomassa, mutta Kanen laiva oli kadonnut ja paikalla oli nyt vain maston korkuisia jääröykkiöitä.

Venettä mukanaan kuljettaen Hayes sitten lähti uutta pohjoisennätystä tavoittamaan, toivoen napameren saavutettuaan veneellä kauaskin pääsevänsä. Veneen kuljetus kävi kuitenkin niin hankalaksi ja rasittavaksi, että hänen täytyi lähettää se takaisin.

Harhanäköjä.

Jatkaen sitten koirain ja muutamain miesten kanssa matkaa Hayes lopulta vain yhden seuralaisen keralla, muitten tielle uuvuttua, saapui Kap Lieberiksi nimittämäänsä paikkaan, jonka luona hän nousi vuorelle ja luuli näkevänsä aina leveysasteelle 82°30' pohjoista kohti. »Kaikki mitä näin, osoitti minun olevan napameren syvänteen partaalla ja laajan valtameren olevan jalkaini alla… Ei näkynyt muuta maata kuin ranta, jolla seisoin.»

Myöhemmät retkikunnat ovat tulleet siilien johtopäätökseen, että Hayes lasketteli omiaan, ilahuttaakseen rahanantajiaan ja lisätäkseen omaa kunniaansa. Hayes ei päässyt napameren rannalle eikä saavuttanut niin pohjoista leveyspiiriäkään, kuin hän väitti. Hänen astronomiset paikanmääräyksensä yleensä olivat hyvin epäluotettavat. Ne maisemat, jotka hän näki, ovat muut nähneet aivan toisenlaisina. Hän näki vain Kennedyn kanavan eteläosan, joka jäätyy myöhään ja aukeaa varhain korkeiden vuorovesiensä vaikutuksesta — vuoksiaallon korkeus on siinä noin kymmenen metriä. Tätä salmea ei sen vuoksi koskaan ole nähty aivan kauttaaltaan jäätyneenä.

Vaikka Hayes osasta laskettelikin omiaan ja vaikk'ei hän päässytkään kauemmaksi pohjoiseen kuin Morton Kanen retkellä, edisti hän kuitenkin melkolailla näiden seutujen tuntemista. Hän oli ensimmäinen, joka kävi Ellesmeren ja Grinnellin maalla, kartoittaen melkoisen kappaleen sen rannikkoa.

Hayes aikoi seuraavana kesänä pyrkiä laivallaan uudelleen pohjoista kohti, mutta tarkastaessaan sitä hän huomasi sen niin huonoksi, että päätti viisaimmaksi palata takaisin, yrittääkseen uuden kerran höyrylaivalla. Hänen retkellä ollessaan oli Yhdysvalloissa kuitenkin syttynyt orjasota ja se toistaiseksi teki lopun kaikista amerikkalaisten naparetkisuunnitelmista.

Ennenkuin Hayesin työtä jatkettiin, alkoivat ruotsalaiset, saksalaiset ja englantilaisetkin lähettää ikuisen jään pohjolaan retkikuntia, mutta Grönlannin länsirannalla jäi jatkaminen aluksi amerikkalaisten asiaksi ja amerikkalaisten tienä tämä reitti pysyi sitten edelleenkin, Pearyn alettua suuret retkensä.

Hallin retki.