Charles Francis Hall oli niiden retkien kautta, jotka hän teki Franklinin retkikunnan kohtalon selvittämiseksi, saavuttanut niin vakaantuneen napamatkustajan maineen, että hänen onnistui saada Yhdysvaltain kongressin kannatus suunnittelemalleen uudelle retkelle. 387 tonnin propellilaiva korjattiin ja vahvistettiin, niin että se sopi Jäämerelle, ja siihen hankittiin mitä parhaat varustukset ja kolmen vuoden eväät. Vaikk'ei Hall ollutkaan merimies, uskottiin laiva kuitenkin hänen johtoonsa. Seuralaisiksi hän sai miehiä, joilla oli taattu asiantuntemus kysymykseen tulevilla tieteellisillä aloilla. Etevin näistä oli t:ri Emil Bessels, saksalainen kansallisuudeltaan, jonka alaan luonnontieteelliset työt kuuluivat. Hall otti mukaansa myös eskimo Joosepin ja hänen vaimonsa Hannan, jotka olivat olleet erinomaisena apuna hänen edellisillä retkillään ja ennättäneet jo sivistyä melko lailla. Jooseppi, joka oli erinomainen ampuja ja pyyntimies, oli oleskellut paljon Yhdysvalloissa ja käynyt Englannissakin ja vaimo kävi eurooppalaisessa puvussa ja osasi kirjoittaa.
»Polaris» lähti New Yorkista kesäkuun 29:ntenä 1871, päämääränään pohjoisnapa. Ja amerikkalaiset luottivat Hallin neuvokkaisuuteen, tarmoon ja väsymättömyyteen, niin että luulivat hänen tämän matkan määrän saavuttavankin. Grönlannin tanskalaisista siirtokunnista koiria ostettuaan ja otettuaan Upernivikista Hannu eskimon perheineen Hall kulki Melvillen lahden poikki, joka oli jäätön, ja saapui Smithin salmeen, jonka hän niinikään tapasi selvänä vetenä.
Pohjoisennätys.
Väylä oli vapaa edelleenkin — retkikunnalla oli tosiaan menomatkalla ainutlaatuinen onni. Se kulki vapaasti sekä Hayesin että Kanen talvisatamain ohi ja ajoi yhtä painoa Kanen syvänteen poikki Kennedyn kanavaan ja siitä edelleen Robesonin kanavaan ja sen suulle aina leveyspiirille 82°11', joka oli pohjoisin kohta, mihin vielä mikään laiva oli päässyt. Täällä vahva ahtojää sulki tien. Hall näki täällä Grönlannin rannikon taipuvan itään, jota vastoin Grinnellin maan ranta kulki edelleen pohjoista kohti.
Nyt retkikunnan hyvä onni loppui. Edessä olevasta merestä, jonka Hall nimitti Lincolnin mereksi, tuli merivirran mukana vastaan paksua napameren jäätä, jonka vuoksi laivan jäämestari vaati palaamaan takaisin etsimään turvallista satamaa, jota vieressä olevalla Grönlannin rannikolla ei ollut. Bessels upseerien keralla tosin vaati jatkamaan, he kun luulivat edessäpäin näkevänsä »vesitaivaan», s.o. sulan veden taivaanrannalle luoman tumman kajastuksen mutta Hall noudatti jäämestarinsa mielipidettä, joka kyllä osui oikeaan, vaikka takaisin kääntymistä sittemmin arvosteltiinkin niin ankarasti, että Yhdysvaltain meriministeriö pani asiasta toimeen erikoisen tutkimuksen.
»Jumalan kiitoksen satama».
Leveyspiiriltä 82°26' »Polaris» siis kääntyi takaisin, jouduttuaan ahtojäissä niin ankaran puristuksen alaiseksi, että Hall jo antoi siirtää elintarpeita jäälle, laivan kun pelättiin hajoavan. »Polaris» kuitenkin pelastui ja pääsi leveydellä 81°86' poukamaan, jonka Hall nimitti »Jumalan kiitoksen satamaksi», vaikk'ei se suinkaan ollut kiitettävä satamaksi, se kun ei suonut riittävästi suojaa päälle tunkevia jäitä vastaan. Jos hän olisi etsinyt sataman Grinnellin maan puolelta, olisi hän saanut paremman suojan.
Jo marraskuussa saatiin nähdä, kuinka huonon suojan tämä yhtä suoraan juokseva ranta tarjosi jäitä vastaan. Myrskyt mursivat jään auki ja alkoivat kuljettaa laivaa mukanaan. »Raivoisan myrsky» tuivertamana laiva jääpanssarineen oli rajuilman julmain äänien kaiuttaja. Mastot voihkivat ja ähkyvät ja tähän voihkinaan ja ähkyyn yhtyy raakapuiden narina, köysistön naukuna ja savutorven ketjujen kalina. Väkipyörät rääkyvät ja vantit soivat kuin ilmakannel. Ontosti jymyten vemppuu telttakatto ylös ja alas, pullollaan kuin purje. Palkit natisevat ja parrut voihkavat, laivan runko vapisee ja huojuu. Jäältä kuuluu kuin vikinää ja valitusta ja sitten kumeaa ulinaa — milloin kovempaa, milloin hiljaisempaa — se on fuuga rajatonta villiyttä.»
Hädin tuskin laiva jälleen vältti tuhon ja ankkuroitiin kiinni jäävuoreen, jonka Hall nimitti »Kaitselmuksen vuoreksi», vaikk'ei se suinkaan ollut suojelija, vaan sai aikaan kaikenlaista vahinkoa ja pian sitten suurella paukkeella ja jyrinällä hajosi kappaleiksi.
Rekiretki. Hallin kuolema.