Talvisatama jäämeren rannalla.
Rantajään vahvistuttua riittävästi lähti Markham parin luutnantin keralla viemään reillä luodetta kohti eväitä seuraavan kevään rekiretkeä varten. Jo ennen oli toinen rekiretkikunta käynyt tietä vakoilemassa ja 600 metrin korkuiselta vuorelta nähnyt luoteeseen kulkevaa rannikkoa 100 kilometriä eteenpäin. Pohjoisessa ei näkynyt muuta kuin rannatonta jäätynyttä merta, etelässä korkeita vuoria. »Discoveryn» kanssa aiottiin saada aikaan yhteys, mutta tätä vaikeutti maalla rantain vuorisuus ja Robesonin kanavassa taas jään epäluotettavuus.
Napayötä kesti 142 päivää. Retkikunta piti mitä parasta huolta viihtymyksestään ja hauskuudestaan ja terveyskin pysyi, yhtä poikkeusta lukuunottamatta, oivallisena. Ilma yleensä oli hyvin levollista, mutta sangen kylmää, niin että elohopea oli viikkomääriä jäätyneenä. Milloin tuuli, silloin lämpeni ilmakin. Rannalla oli magneettinen observatorio, johon kuului monta suurta lumimajaa. Muitakin tieteellisiä töitä tehtiin vuosi umpeensa. Maaliskuun puolivälissä Nares lähetti pienen retkikunnan »Discoverylle» viemään ohjeita, mutta jo neljän päivän kuluttua retkikunta palasi takaisin tulkin sairastumisen vuoksi. Häneltä oli molemmat jalat leikattava pois, mutta siitä huolimatta hän parin kuukauden kuluttua kuoli. Hyvin aikaiset rekiretket yleensä pyrkivät tuottamaan tuhoisia seurauksia osanottajilleen. Kuukauden lopulla yritys uudistettiin ja se onnistui nyt, pakkasesta ja röykkiöisestä jäästä huolimatta.
Rekiretket.
Huhtikuun 3:ntena v. 1876 lähtivät »Alertista» suuret rekiretkikunnat, joihin kuului 7 rekeä ja 53 upseeria ja miestä. Komentaja Markham, jolla oli kaksi venettä ja 70 päivän eväät, aikoi ensin kulkea jonkun matkan rantaa pitkin ja sitten lähteä meren jäätä suoraan pohjoisnavalle yrittämään. Hänen kerallaan kulki kolme rekeä niin pitkälle kuin pääsi. Luutnantti Aldrichin taas tuli tutkia Grantin maan rantaa länttä kohti niin pitkälle kuin pääsi ja hänen kerallaan lähti pieni apuretkikunta alkutaipaleelle. Ilmat olivat vielä hyvin kylmät, jopa elohopean jäätymiseen saakka.
Markham napameren röykkiöissä.
Apuretkikunnat palasivat pian takaisin. Kesäkuun 8:ntena palasi yksi Markhamin tovereista takaisin tuoden sen kammon sanoman, että melkein koko retkikunta oli sairastunut keripukkiin ja oli pikaisen avun tarpeessa. Vielä samana yönä Nares kahden vahvan osaston keralla lähti apuun, mutta yksi sairastuneista oli jo ennättänyt kuolla, ennenkuin hän ennätti perille. Koko retkikunnasta olivat vain molemmat upseerit säilyneet keripukitta. Sairaat vedettiin laivaan reillä ja paranivat pian.
Markhamin matka oli sujunut hyvin, niinkauan kuin kuljettiin maata ja tasaista rantajäätä, mutta merijää oli ollut hyvin harvasta kohdasta tasaista. Yhteen jäätyneitten jäätelien saumoissa oli suunnattomia edellisenä syksynä syntyneitä röykkiöitä ja ahtojää oli niin täynnään jäämurrokkoa, että tie usein täytyi raivata kirveellä. Retkikunta pääsi etenemään laivasta suorin tein vain 117,5 kilometriä, mutta sitä varten sen täytyi menomatkalla kulkea 344 ja paluumatkalla 394 kilometriä. Jään vahvuus oli noin 30 metriä, röykkiöriuttain korkeus 10—17 metriä ja leveys lähes 250 metriä. Täytyi kirvein ja jääkuokin raivata tie röykkiöharjanteitten poikki ja tavarat viedä kantamalla, niin että sama matka täytyi kulkea viiteen kertaan. Harjanteitten välisissä laaksoissa oli usein niin vahvalta lunta, että miehet vaipuivat siihen rintaansa myöden. Työ oli erinomaisen vaivalloista ja vaikka tehtiin taivalta kaksitoista tuntia päivässä, ei toisinaan päästy eteenpäin kuin pari kolme kilometriä päivässä.
Toukokuun 12:ntena, 39 päivää matkalla oltuaan, Markham saavutti leveyden 83°20'26”, joka oli pohjoisin, mitä vielä ainoakaan retkikunta oli siihen saakka saavuttanut. Pohjoisessa ei näkynyt merkkiäkään maasta, ei muuta kuin jääröykkiöitten ja harjanteitten sekasortoa, ja kun miehistä jo viisi oli niin huonossa kunnossa, että heitä täytyi reellä vetää, ei ollut mahdollista tunkeutua kauemmaksi pohjoista kohti. Markham sen vuoksi kääntyi takaisin. Kesäkuun 5:ntenä retkikunta saavutti maan, mutta kun 12 miestä nyt oli niin sairaana, etteivät he päässeet kulkemaan, täytyi siihen, Jäämeren aavalle rannalle, leiriytyä ja lähettää luutnantti Parr, joka vielä oli likimain voimissaan, 60 kilometrin päässä olevaan »Alertiin» apua hakemaan.
Nares tuli tällä retkellä saavutetuista kokemuksista siihen johtopäätökseen, ettei rekiretki napameren ahtojäätikön poikki pohjoisnavalle ole mihinkään vuodenaikaan mahdollinen, jos mieli kuljettaa mukana merikelpoinen vene.