Huhtikuun puolivälissä saapuivat luutnantti Beaumont ja t:ri Coppinger »Discoverysta» Nareksen talvimajaan, tarviten 10 päivää kulkeakseen kevyillä reillä 122 kilometrin matkan, niin röykkiöistä oli Robesonin kanavan jää.
Rekiretkiä Grönlantiin.
Eräs toinen retkikunta palasi lyhyeltä retkeltä Grönlannin rannikolle; se oli Robesonin kanavan yli päässyt verraten helposti.
Huhtikuun 20:ntenä luutnantti Beaumont lähti Rawsonin ja Coppingerin kanssa Grönlannin puolelle pidemmälle tutkimusretkelle, jolle jonkun matkaa seurasi apuretkikunta lisäeväitä viemään. Grönlannin puolella oli ranta Robesonin kanavan suussa hyvin jyrkkää ja korkeata ja luoteesta tulevat vahvat ahtojäät puskivat suoraan sitä vastaan, pusertuen rantajyrkänteitä vastaan sanoin kuvaamattomaksi sekasorroksi, niin että retkikunnan oli vaikea sivukaan päästä.
Epätoivon taistelu.
Seitsemän päivää kului 32 kilometriin. Beaumontin matkatessa edelleen leveän vuonon suitse Sherard Osborne vuonon suitse alkoi keripukki niin pahoin ahdistaa hänen joukkoaan, että hänen täytyi jättää enimmän osan leiriin lepäämään ja vain yhden miehen kanssa pehmeästä syvästä lumesta huolimatta jatkaa matkaa vuonon vastakkaiselle rannalle leveydelle 82°20', jonka jälkeen hänen täytyi palata takaisin. Paluumatkalla keripukki yltyi niin pahaksi, että lopulta vain Beaumont ja kaksi miestä kykeni vetämään, muita neljää oli osastoittain vedettävä kelkalla. Täten täytyi sama matka kulkea kahteen ja kolmeenkin kertaan, eikä päivässä päästy kuin puolentoista kilometriä eteenpäin. Vaikka Beaumont jätti jälkeensä sekä koneensa että liiat ruokavaratkin kuormaa vähentääkseen, oli hän kuitenkin tielle sortua, kun lisäksi Robesonin kanavan jää nyt oli niin reikäistä, ettei siitä päässyt yli »Alertiin». Lopulta vain johtaja ja yksi mies kykeni taivalta tekemään, mutta viime hetkessä tuli apuretkikunta vastaan ja sen avulla retkikunta pääsi Hallin vanhaan »Jumalan kiitoksen» satamaan. Kaksi miestä täällä kuoli.
Hallin vanhaan satamaan saapui toinenkin retkikunta, joka oli käynyt etelässä Petermannin vuonoa tutkimassa.
Omin voimin nämä sairaat retkikunnat eivät enää päässeet salmen poikki »Discovetyyn», vaikka niillä oli kaksi venettäkin mukanaan, vaan laivalle oli lähetettävä sana, millä kannalla asiat olivat, ja kapteeni itse tuli veresten miesten keralla apuun, jäitten jo alkaessa kanavassa vaelluksensa etelää kohti. Elokuun puolivälissä olivat kaikki jälleen koolla »Discoveryssa».
Rekiretkiä Grantin maalla.
»Alertista» oli yksi retkikunta käynyt tutkimassa Lady Franklinin salmen, jonka se huomasi syväksi, maan sisään pistäväksi vuonoksi. Maan sisäosissa oli syviä, glasierien peittämiä laaksoja.