Luutnantti Aldrichin rekiretkikunnasta tiesi palaava apuretkikunta toukokuun 3:ntena kertoa, että se oli reippaana jatkanut matkaa, vaikka keli olikin pehmeä. Kun keripukki alkoi toukokuussa tehdä laivallakin pahoin tuhoja, lähetti Nares varalta apuretkikunnan Aldrichia vastaan. Tämä saikin kotvan kulkea, ennenkuin kesäkuun 20:ntena tapasi palaavat siinä kunnossa, että he avun tulematta olisivat ehdottomasti tuhoutuneet. Suojaiset säät olivat sulattaneet lumen niin äkkiä, että Aldrichin oli paluumatkalla kovin vaikea päästä laaksojen poikki, etenkin kun keripukki oli ruvennut hänenkin joukossaan tuhoja tekemään.
Aldrich oli kartoittanut Grantin maan rantaa 354 km länteen »Alertista» lukien. Ranta oli kaartanut luoteesta länteen ja lounaaseen, eikä sen edustalla napameressä näkynyt millään puolella maata.
Paluumatka.
Retkikunnan huono terveydentila ja tieto siitä, ettei se nykyoloissa voisi enää saada sanottavia aikaan, sai Nareksen kääntämään keulan kotia kohti. Hänen laskujensa mukaan ei retkikunta olisi saanut muuta aikaan kuin korkeintain jatkanut rantain kartoitusta 80 kilometriä kumpaankin suuntaan, vaikka se olisi ollut asemillaan vielä toisenkin vuoden. Pohjoisnavalle olisi ollut turha yrittääkään.
Suurilla ponnistuksilla Nares sai »Alertin» väylään sitä suojelevain jääsärkkäin takaa. Laivain matka Baffinin lahteen oli sangen vaivalloinen ja vaarallinen; monta kertaa ne hädin tuskin suoriutuivat valtavain jäälohkareitten puserruksesta. Elokuun 11:ntenä Nares saavutti »Discoveryn» ja yhdeksän päivää myöhemmin molemmat laivat lähtivät yhdessä matkaa jatkamaan. Kennedyn kanavan eteläpäässä tavattiin ensimmäiset glasieri-jäävuoret; pohjoisempana oli ollut paljaita merijäävuoria, jotka kuitenkin olivat kylläkin samannäköisiä. Smithin salmessa ei jäistä enää ollut haittaa. Lokakuun lopulla molemmat laivat onnellisesti saapuivat kotimaahan.
Tulokset.
Englannissa tulokset herättivät pettymyksen tunteita, retkikunnasta kun oli toivottu niin paljon, mutta epäilemättä sen saavutukset kuitenkin olivat suuriarvoiset. Naparetki oli perustettu sille oletukselle, että Grinnellin maan jatkona oli toinen maa, jota olisi voitu kulkea navalle saakka, mutta Hallin näkemää ja nimittämää »Presidentin maata» ei ollut olemassakaan, vaan Grinnellin maan ranta kääntyi länteenpäin ja sen reunasta alkoi heti napameri valtavine jääröykkiöineen.
»Pohjoisnavalle mahdoton päästä», kuului ensimmäinen lyhyt tieto, jonka Nares kotia päästyään lähetti retkensä tuloksista, mutta juuri samaa tietä se lopulta valloitettiin, vaikka tosin paljon perusteellisemman valmistelun ja monella hukkayrityksellä saavutetun kokemuksen jälkeen. Nares ei voinut hankkia väelleen tuoretta lihaa. Siitä keripukki pääsi niin pahoin ahdistamaan hänen rekiretkikuntiaan.
Arktisen tutkimuksen klassillinen maa.
Huippuvuoria voimme pitää arktisen tutkimuksen klassillisena maana. Ne ovat siksi lähellä ja helposti saavutettavissa, että retkikunnat, joiden päämääränä ei ole ollut uusien maitten löytäminen ja yhä pohjoisempien leveyksien saavuttaminen, vaan napamaitten luonnontieteellisten olojen selvittäminen, helposti ovat voineet siellä käydä ja verraten mukavasti suorittaa työnsä. Sekä meren että maan jääilmiöihin että eläin- ja kasvikuntaansa nähden Huippuvuoret kuuluvat täyteen napamaailmaan.