Mesenkinin, pienen, oikealta puolelta tulevan syrjäjoen suulta retkikunta sai kasakan oppaakseen. Tämä paikka oli paremmin suojattu pohjoistuulilta, jonka vuoksi siellä jo kasvoi puolentoista metrin mittaisia leppäpensaitakin. Kasviston lajirikkauskin oli tuntuvasti suurempi, vaikka tämä paikka oli vain 40 km edellisestä etelään. Kulkukivien puutteesta Nordenskiöld päätteli, ettei Jenissein jokilaakson muodostuma ollut jääkauden muodostama, mutta kallioissa hän luuli huomaavansa jääkauden naarmuja, jonka mukaan siis Siperiallakin kuitenkin oli ollut jääkautensa — myöhemmät tutkijat tämän kielsivät, mutta nykyään siitä ollaan varmat. Nordenskiöld kokoili fossiileja ja kivennäisiä pitkin matkaa ja hankki kokoelman Jenissein kaloja, jonka hän vei Ruotsiin; Jenissei on, kuten tunnettua, erittäin kalaisa.
Elokuun 31:ntenä retkikunta saapui Dudinskiin, jossa tundrat loppuivat, ja pääsi sieltä kesän viimeisellä höyrylaivavuorolla Jenisseiskiin ja sieltä Irkutskiin, josta se maatietä matkusti Pietariin. Siperiassa ja Venäjällä tämä retki herätti mitä suurinta huomiota, samoin kuin koko Euroopassakin. Nordenskiöld kuvaili Jenissein laakson suurenmoisia luonnonrikkauksia, jotka tämän matkan kautta olivat tulleet maailmankaupan liikeväyläin varteen. Hän todella oli tullut vakuutetuksi siitä, että yksin tundratkin, joita siihen saakka oli pidetty karuuden ja autiuden perikuvina, kykenivät elättämään suuria karjoja.
Viipymättä Nordenskiöld uusilla retkillä osoitti, ettei hänen ensimmäinen onnistunut matkansa riippunut vain onnellisesta sattumasta, vaan että Kara-meren poikki todella on säännöllinen väylä, kun vain otetaan vaari oikeasta vuodenajasta. Vasta loppukesällä ovat jääolot Siperian rannikolla semmoiset, että laivaliike on siellä mahdollinen. Vasta elokuussa sulavat rannoilta jäät, etupäässä sen lämpöisen veden vaikutuksesta, jota Siperian suuret joet kaukaa ylämaista purkavat Jäämereen. Ainoastaan Novaja Zemljan eteläpuolisiin salmin jäät pyrkivät patoutumaan ja niissä sen vuoksi useinkin on vaikein vastus voitettavana Juuri nämä salmet ja liian aikainen matkaan lähtö tekivät tyhjiksi kaikki varhaisemmat yritykset saavuttaa Siperian jokien suistamo.
Nordenskiöld oli kuitenkin jonkin verran liian sangviininen. Myöhempi kokemus on osoittanut, että tällä väylällä on hyvät ja huonot vuotensa. Kaikkina vuosina eivät olot ole olleet niin suotuisat, että laivat olisivat matkansa päähän päässeet. Vuodesta 1874 vuoteen 1890 28 Siperian matkaa epäonnistui ja 25 onnistui. V. 1893 pääsi Jenisseihin 6 ja v. 1897 kokonaista 11 höyryä, jotka kuljettivat Siperian rataa varten rakennustarpeita, ja vielä samana vuonna ne palasivat takaisin Eurooppaan. Epäilemättä voidaan väylän turvallisuutta paljon parantaa, kun sen varteen saadaan vakinaiset havaintoasemat, jotka langattomalla lennättimellä antavat tiedon jääsuhteista.
»Ymerin» retki.
Nordenskiöld lähti v. 1876 viemään Siperiaan kauppatavaroita, yhden lähetyksen maata, toisen vettä myöden. Itse hän kulki vettä höyrylaiva »Ymerillä», joka heinäkuun 30:ntenä saapui Matotshkin-Sharriin, ja sen kautta kulki Kara-mereen. Tämä meri näytti kuitenkin nyt olevan täynnään ajojäitä. Siitä säikähtämättä Nordenskiöld kuitenkin jatkoi matkaa rantasulaa pitkin ja lopulta, vain parin päivän viivytyksen koettuaan, pääsikin sulaan veteen ja lyhyessä ajassa saavutti Jenissein suistamon. Hän ajoi nyt jokea ylöspäin, niin pitkälle kuin vettä oli riittävästi, toivoen tapaavansa etelästäpäin tulevat tiedemiehet. Mutta pari kolme viikkoa hän sai turhaan odottaa. Tavarat täytyi lopulta purkaa laivasta, viedä maalle ja muiden suojain puutteessa tallettaa erääseen kesäkylään, ja syyskuun 2:na »Ymer» Jenisseiltä lähti paluumatkalle ja saapui takaisin Ruotsiin näkemättä nyt koko matkalla tuskin ensinkään jäitä. Kara-meri varsinkin oli sulana, vaikka Nordenskiöld kulki sen poikki paljon pohjoisempaa reittiä kuin ennen. Paluumatkallakin »Ymer» kulki Matotshkin-Sharrin kautta ja saapui syyskuun 18:ntena Hammerfestiin.
T:ri Théelin johtama maaretkikunta, johon ruotsalaisten Frybomin ja Arnellin ohella kuuluivat suomalaiset rehtori Brenner ja t:ri Sahlberg, oli jo heinäkuun 17:ntenä lähtenyt Turuhanskista Jenisseitä laskemaan, mutta höyrylaiva ei millään ehdolla suostunut viemään heitä niin kauas, että he olisivat Nordenskiöldin tavanneet, eivätkä he saaneet soutajiakaan tälle matkalle, vaikka heidät Nordenskiöldistä erotti vain 40 km. Yhtä mahdotonta oli Nordenskiöldin ollut saada venettä viemään tietoa itsestään. Vasta Nordenskiöldin lähdettyä sai maaretkikunta sanoman hänen lähdöstään. Syynä tähän haluttomuuteen olivat Siperian kauppiaitten juonet, he kun pelkäsivät etujensa kärsivän hallaa, jos meriteitse näin alkaisi tulla halpoja tavaroita.
Rikas siperialainen kauppias AlekSanteri Sibiriakow ei kuitenkaan kuulunut näihin ahdasmielisiin, vaan hän ryhtyi kaikella tarmollaan tätä kauppatietä käyttämään, vaikka ensimmäinen, kapteeni Wigginsin johtama laiva, kärsikin haaksirikon Jenissein suussa. Kauppias Sibiriakowin tilaama lasti kuitenkin tuli onnellisesti perille.
V. 1877 kävi eräs Bremenin laiva 42 päivässä Jenisseillä, Sibiriakowin lastia viemässä. Muuan englantilainen höyry kävi Hullista Obilla ja Tobolskissa saakka 65 päivässä. Seuraavana vuonna kävi Siperian joilla kuusi laivaa ja joku niistä toi paluulastinkin. Mutta v. 1879, jolloin kymmenkunta laivaa lähti Siperiaan, olivat kaikki Kara-mereen vievät salmet tukossa, niin että vain yksi laiva, joka odotti muita kauemmin, syyskuun alussa pääsi tuon meren poikki, joka silloin taas oli jäistä vapaa. Sama laiva pääsi vielä takaisinkin, vaikka Kara-meren salmet olivatkin sen pidättää.
"Vega" purjehtii koillisväylän.