Kesäkuun 8:ntena v. 1875 Tromsasta lähdettyään »Pröven» parin viikon kuluttua saapui Novaja Zemljahan. Milloin vain sää myöden antoi, mittasivat tiedemiehet meren syvyyttä, vedon lämpötiloja eri syvyyksissä, ja tutkivat merieläimistöä. Kolmatta viikkoa retkikunta toimitti tutkimuksia Novaja Zemljan eteläsaaren länsirannalla ja Matotshkin-Sharrissa, joka erottaa saaren molemmat puoliskot. Sitten tuli vastaan niin paljon jäitä, ettei Nordenskiöld voinutkaan purjehtia Novaja Zemljan ympäri pohjoispuolitse, ja kun Matotshkin-Sharrkin ja Kara-meren portti samoin olivat tukossa, täytyi hänen yrittää Jugor-salmen kautta, joka on Waigatshin saaren ja mannermaan välillä, ja se todella oli puhdas jäistä. Ohimennen tiedemiehet poikkesivat Waigatshiin.
Elokuussa »Pröven» kulki Jugor-salmen kautta ja tuli Kara-mereen. Tämä pelätty vesi tavattiin aivan vapaana jäistä ja »Pröven» saattoi suunnata sen poikki suorinta tietä Jalmal-niemen keskivaiheille. Tuuli oli hyvin heikko ja kulku sen mukaan hidasta, mutta tästä oli se etu, että tiedemiehet saattoivat laahusverkollaan ja muilla kojeillaan mitä tuloksellisimmin tutkia tätä merta, jolla ei siihen saakka ollut käynyt ainoakaan tieteellinen retkikunta.
Elokuun 8:ntena retkikunta saapui Jalmalin rannalle, jossa tiedemiehet pikimältään kävivät maalla. Sitten matka kävi pohjoista kohti, kunnes vahvat ajojäät kokonaan sulkivat tien, mutta Jalmalin pohjoiskärki oli jo aikoja sitten sivuutettu, niin että tie itään oli vapaa. Elokuun 15:ntenä »Pröven» kohotti haarukkansa nokkaan Ruotsin lipun, tervehtiäkseen ensimmäisenä Euroopasta tulleena laivana Siperian mahtavaa Jenisseitä, jonka suuhun se oli saapunut. Ankkuripaikan Nordenskiöld nimitti »Dicksonin satamaksi».
Nordenskiöld jakoi täällä retkikuntansa. Kjellmanin hän lähetti laivalla takaisin Norjaan purjehtimaan, itse hän Lundströmin ja Stuxbergin kanssa lähti mukanaan tuomallaan norjalaisella soutuveneellä nousemaan Jenisseitä, palatakseen Turuhanskin ja Jenisseiskin kautta kotia.
»Prövenin» paluumatka.
Elokuun 19:ntenä Dicksonin satamasta lähdettyään »Pröven» merivirtauksen auttelemana jo 23:ntena saapui Novaja Zemljan koillisrannalle, jossa Kjellman viikon päivät, tyyntä pitäessään, kalasti laahusverkolla. Meressä oli niin runsaasti eläimiä, että kun verkko sai olla pohjassa parikin minuuttia, se paikalla aivan täyttyi väriuhkeista meritähdistä, valtavista pensasmaisista alektoista, äyriäisistä ja likoeläimistä.
Elokuun 28:ntena »Pröven» jatkoi matkaansa pitkin rannikkoa, jolta laskeutui mereen valtavia jäävirtoja. Ranta oli jyrkkä ja jylhä. Uddelahdessa oli merikasvisto erinomaisen uhkuvaa, vaikka Kara-merta siihen saakka oli pidetty kasveista köyhänä. Maakasvisto sitä vastoin oli ylenmäärin niukkaa. Siellä täällä näkyi pari surkastunutta pajua. Unikukka vielä kukki. Luonto tuntui sanomattoman autiolta.
Syyskuun 3:ntena »Pröven» laski Matotshkin-Sharriin, jonka läpi oli vapaa kulku ja jossa retkikunta viipyi syyskuun 11 päivään saakka. Lokakuun 3:ntena se kävi Tromsan satamassa ankkuriin, erinomaisen onnistuneen, tutkimukselle tärkeän, maailmankaupalle uran aukaisevan matkan suoritettuaan.
Nordenskiöldin venematka Jenisseillä.
Nordenskiöld lähti seuralaisineen nousemaan Jenisseitä samana päivänä, jona »Prövenkin» lähti paluumatkalle. Joen suupuolessa kasvullisuus oli sangen laihaa. Suuret pensaat, vaivaiskoivutkin, puuttuivat kokonaan eikä maata missään peittänyt oikea nurmikko. Hyljättyjen kylien pohjilla vain kasvullisuus oli niin rehevä, että se kävellessä haittasi. Veden lämpö oli Krestowskojen aution kylän kohdalla 11°C. Jewremow Kamenin eteläpuolella alkoivat Jenissein itärannalla loivat hiekkatörmät. Siitä alkoi niinikään rannaton tundra, loivasti aaltoileva lakeus, joka oli täynnään alavia soita ja pieniä matalia lampia. Tundralla kasvoi karu kasvisto, joka jo oli lakastumaisillaan. Marjoja sitä vastoin oli toisin paikoin runsaasti. Shaitanskiniemi oli vaivaiskoivun pohjoisin kasvupaikka. Toisilla niemillä oli suunnattomat ryteiköt joen tuomia ajopuita. Lähinnä vettä makaavat puut olivat vielä aivan tuoreet, kauempana maalla makaavat sitä vastoin, joista toiset olivat vuosisatoja siinä lojuneet, olivat mikä mitenkin paljon lahoneet. Ylempänä ajopuut sitä vastoin vähenemistään vähenivät. Ruohojen ja vesikasvien luku alkoi lisääntyä, nurmi käydä vehmaammaksi, mutta imettäväisiä, lintuja ja hyönteisiä oli huomattavan niukasti. Ei edes sopuleja ollut täällä sanottavasti, vaikka niiden kolot Novaja ZemIjallakin risteilivät maassa joka suuntaan.