Tshuktshien vieraina.

Syyskuun 18:ntena kävi maanasukkaita jälleen laivalla, jossa heidän osakseen tuli yhtä herttainen vastaanotto. Tshuktshit puolestaan pyysivät retkeilijöitä maalia käymään, ja kun sumun vuoksi oli mahdoton matkaa jatkaakaan, lähti Nordenskiöld useiden muiden keralla heidän kyläänsä. Rantana oli meren ja pienen laguunin välinen hiekkasärkkä; etäämpänä maa verkalleen kohosi kaljuiksi tai vitilumen peittämiksi vuorenharjanteiksi.

Tshuktshit tavallisesti pystyttävät majansa laguunin ja meren väliselle särkälle. Nämä majat ovat avaroita nahkatelttoja, joiden sisässä on peurannahkoista tehty, lamppujen valaisema ja lämmittämä makuuhuone. Tässä sisähuoneessa perhe kesällä nukkuu ja talvella oleskelee päivätkin. Kesällä, harvemmin talvella, ulkotelttaakin lämmitetään puilla.

»Joka paikassa meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Ravintoaineita oli sillä kertaa runsaasti. Eräässä teltassa keitettiin peuranlihaa suuressa valurautaisessa padassa. Toisessa parastaikaa puhdistettiin ja paloiteltiin kahta hiljan ammuttua tai teurastettua peuraa. Kolmannessa akka ammensi peurojen mahalaukuista viheriäistä rapaa ja sulloi sitä talven varaksi peurannahkaiseen säkkiin. Käsi toimitti tässä työssä kauhan virkaa, ja eukon käsivarret olivat korkealle tämän vastenmielisen syötävän tahraamat; Grönlannin tanskalaiset eivät kuitenkaan sano sen maistuvan pahalta. Pitkin seiniä seisoi säkkejä, jotka olivat traania täynnään.

»Traania tarjoiltiin meillekin kaupan ja kummasteltiin, kun se ei kelvannut. Joka teltassa näkyi paloiteltuja hylkeitä, joista päättäen hylkeen saanti oli viime päivinä ollut runsas. Erään teltan edustalla oli kaksi tuoretta mursunpäätä, joissa oli suuret kauniit torahampaat. Turhaan koetin vaihtaa näitä päitä itselleni, mutta seuraavana päivänä tarjottiin meille hampaat. Joku taikausko näyttää estävän tshuktsheja myymästä kuolleiden eläimien päitä. Vanhemmat matkustajat kertovat heidän palvelevankin mursunpäitä.

»Lapsia oli paljon, terveitä ja lihavia. Sisäteltassa kuljeskelivat isommat lapset melkein alastomina, ja sieltä näin niiden avojaloin ja alastomina lähtevän ulos juoksemaan pitkin härmäistä maata… Pienempiä, jotka vahvassa pukimessaan olivat kuin mitkäkin karvatukot, kantoivat sekä miehet että vaimot hartioillaan. Lapsia kohdeltiin erinomaisen ystävällisesti, eikä kertaakaan kuultu aikuisten lausuvan niille pahaa sanaa. Vaihdoin itselleni täällä paljon huonekaluja ja pukuja»…

Sumu pidätteli »Vegaa» tällä rannalla siksi kauan, että retkikunta ennätti perehtyvä sen luonnontieteellisiin oloihin. Kasvullisuus oli verraten runsas, vaikka maa lähellä pintaa onkin ainaisessa jäässä; kesemmällä se tietenkin olisi ollut vielä paljon runsaampi.

Vaihtokauppaa tshuktshien kanssa jatkettiin edempänäkin, mutta pian loppui lehtitupakka, eikä »Vegalla» ollut sanottavasti muuta vaihtotavaraksi kelpaavaa; rahasta taas tshuktshit eivät huolineet. He olivat viekkaita ja puolensa pitäviä kaupanteossa; mutta heidän käsiensä kautta osaksi kulkikin Amerikan puolelta Siperian markkinoille suuntautuva turkiskauppa. Tämän vaihtokaupan markkinapaikka oli Nordenskiöldin tietojen mukaan joku Beringin salmen saarista.

Yöllä vasten syyskuun 10:rnnettä päivää meni meri jotenkin vahvaan jäähän, jonka vanhat jääkappaleet kuitenkin mursivat rikki. »Vegan» täytyi nyt tuurilla ja kirveillä raivata tietä pahimpien paikkojen läpi. Kun jäistä oli päästy, teki taas sumu haittaa. Irkaipiin, Cookin v. 1778 näkemän läntisimmän niemen edustalla, tuli vastaan niin lujaa jäätä, että kävi mahdottomaksi tunkeutua sen läpi. Nordenskiöldin täytyi odottaa aina syyskuun 18:nteen, ennenkuin hän saattoi jatkaa matkaa.

Onkilon