Kaikki muut apuretkikunnat olivat onnellisesti saapuneet takaisin laivaan.
Heinäkuun 18:ntena »Roosevelt» lähti talvisatamastaan kotomatkalle, laskien keskelle Robesonin kanavaa, jossa jäät olisivat sen kuljettaneet Baffinin lahteen, vaikk'ei se olisikaan kyennyt itse taivalta tekemään. Niin lujan laivan ei tarvinnut pelätä ruhjoutuvansa merivirran mukana matkaavain jäätelien tungoksessa. Smithin salmessa maissa poiketessaan ja eskimot kotiaan saattaessaan runsaasti palkittuina Peary kuuli ensimmäisen viestin t:ri Cookin retkistä.
Syyskuun 5 p. »Roosevelt» saapui Labradorin rannalle langattomalle lennätinasemalle ja Peary saattoi lähettää kotiaan ja kotimaahansa ensimmäiset tiedot matkansa onnistumisesta. Bretonin saarelta Sydneystä, jossa hän oli usein matkoillaan poikennut, saapui Associated Press toimiston kirjeenvaihtajia erikoisella laivalla 800 kilometriä merelle valloittajaa vastaanottamaan ja vähän myöhemmin Canadan hallituksen höyryllä 23 sanomalehtimiestä ja vihdoin erään hiilikuninkaan upealla huvipurrella rouva Peary lapsineen.
Riemu raikuu…
Sydneyssä oli vastaanotto riemastunut, kun »Roosevelt», mastossaan pohjoisnapalippu, laski sen satamaan. Sydneystä Peary matkusti junalla kotia, astuen kuitenkin taas »Rooseveltiin», kun se syyskuun viimeisenä päivänä saapui New Yorkiin. Lokakuun 1:senä Hudson-joella oli suuri laivastoparaati, johon »Roosevelt» saapui, saaden kaikkien kansain sotalaivoilta ja sadoilta muilta höyrylaivoilta vastaanoton niin meluisan ja suurenmoisen kuin vain Amerikka kykenee antamaan. Nyt vihdoinkin alkoi pohjoisnavan valloitus tuntua päivän sankarista suloiselta eikä vaikutusta suinkaan pilannut se, että Yhdysvaltain presidentti korotti hänet amiraaliksi ja entinen presidentti Roosevelt kirjoitti hänen teoksensa esipuheen.
Pearyn voitonriemua häiritsi kuitenkin ikävä välinäytös. Muutama viikko ennen hänen paluutaan oli Grönlannista tanskalaisella laivalla saapunut Köpenhaminaan t:ri F.A. Cook, joka väitti saavuttaneensa pohjoisnavan jo vuotta ennen Pearya, huhtikuussa 1908. Matkan hän muka oli suorittanut Sverdrupin löytämien uusien maitten kautta, siis paljon lännempää reittiä kuin Peary. Cookin juttua uskottiin ja Köpenhaminassa hänen osakseen tuli innostunut vastaanotto. Cook oli Pearyn vanha tuttava, hän kun oli ollut hänen retkikuntansa jäsen v. 1891. Myöhemmin hän oli ollut belgialaisella etelänaparetkellä, jolla Amundsenkin oli mukana, ja v. 1906 hän väitti kiivenneensä Alaskassa Mac Kinleyn vuorelle, Pohjois-Amerikan korkeimmalle kukkulalle, vaikka tätä väitettä hyvillä syillä epäiltiin.
Cookin nuhjailut.
Cook väitti alkaneensa matkansa Smithin salmen itärannalta Etahista helmikuussa 1908 11 eskimon keralla, mukanaan 11 103 koiran vetämää kuormarekeä, ja kulkeneensa Ellesmeren maan poikki Nansenin salmelle ja Axel Heibergin saarelle, koska hän toivoi lännempänä tapaavansa napameressä jäätä, joka ei ajautuisi yhtä nopeaan itää kohti kuin Grantin maan pohjoispuolella. Maaliskuun 18:ntena 1908 hän muka oli lähtenyt Axel Heibergin saarelta napamerelle ja kolmen päivän kuluttua lähettänyt takaisin viimeisen apuretkikuntansa. Kahden eskimon ja 36 koiran keralla hän sitten oli lähtenyt ponnistamaan napaa kohti. Jonkun verran häntäkin viivytti mannerlaatan ulkoreunalla iso railo, mutta sitten oli matka napaa kohti edistynyt jotenkin säännöllisesti. Hän oli nähnyt maata samoilla asteilla, joilla Pearyn näkemän Crockerin maan piti olla (tämä maa on olematon), mutta ei muka joutunut sitä tutkimaan. Pohjoista kohti jää oli parantunut ja kulkunopeus sen mukaan lisääntynyt ja 21 p. huhtik. 1908 hän väitti saavuttaneensa leveyden 89°59'46', joten navalle ei ollut kuin joku metrisata matkaa. Paluumatkalla jäiden ränstyminen ja itää kohti ajelu oli tuottanut haittaa, ja vasta kesäkuun puolivälissä hän oli Kruununprinssi Kustavin merellä. Nuoren heikon jään vuoksi hän ei voinut poiketa Axel Heibergin maalle, jolla hänellä muka oli varastoja, vaan oli hänen täytynyt nälkää nähden matkata North Devonin saarelle ja Jonesin salmelle sekä olla North Devonin itäpäässä talvea. Eskimot olivat alkuperäisillä aseillaan tappaneet karhuja, myskihärkiä ja susia, ja niin he olivat pysyneet hengissä kevääseen saakka ja sitten matkustaneet Grönlantiin.
Cookin kertomusta uskoivat sekä Amundsen että Sverdrup ja heidän kerallaan Tanska ja Norja ja laajalta sitä uskottiin muuallakin, Amerikassakin, mutta toiselta puolen sitä vielä jyrkemmin vastustettiin, eikä varsinkaan Peary säästänyt sanojaan leimatakseen entisen toverinsa valehtelijaksi, — joka hän epäilemättä olikin. Yhdysvaltain yleinen mielipide ja viranomaiset kannattivat Pearya ja kongressi antoi hänelle elinkautisen eläkkeen.
Kööpenhaminan yliopisto asetti tieteellisen komitean tutkimaan Cookin esittämiä havaintoja ja muita asiakirjoja, ja perusteellisen tutkistelun jälkeen komitea lausui vakaumuksenaan, etteivät ne todistaneet hänen navalla käyneen. Ja epäilemättä se on jäänyt vallitsevaksi vakaumukseksi, etenkin kun t:ri Cook ei sen koommin ole asiaansa ajanut.