Venäläiset, joiden osaksi oli sovittu pääsaaren kolmiomittaus ja suuremman kaariosan mittaus, saivat työnsä valmiiksi jo kesällä 1901.
Ruotsalaiset sitä vastoin, joiden tehtävänä oli Koillismaan kolmiomittaus ja mittauksen jatkaminen sen pohjoispuolella olevien Seitsensaarien pohjoisimpaan kärkeen saakka, saivat vaikeiden jääolojen vuoksi työnsä loppuun suoritetuksi vasta kesällä 1902.
Vaikka tämän astemittauksen vuoksi oli liikkeellä kymmenen laivaa ja satoja ihmisiä, ei kuitenkaan menetetty ainoatakaan henkeä.
Mitatun meridiaanikaaren pituus on 4°11' eli 460 km. Mittauksen tarkkuus oli niin suuri, että 6,225 metriä pitkän asemasivun suurin mahdollinen mittausvirhe on vain 7,2 millimetriä.
Samaan aikaan toimitettiin tarkkoja painomittauksia, leveysmääräyksiä ja topografinen korkokartoitus 20 metrin korkeusvyöhykkein, niin että piakkoin voidaan Huippuvuorista julkaista erikoiskartta, joka täyttää mitä suurimmat nykyaikaiset vaatimukset. Tämän työn aikana kävi ilmi, ettei pääsaaren eteläosassa oleva Homsundstind, jolle Conway kiipesi, olekaan saariston korkein kukkula (korkeus 1,390 m), vaan voittavat sen useat kukkulat saaren sisäosissa, varsinkin Chydeniuksen vuori, jonka korkeuden huomattiin olevan 1,700 m.
Monacon ruhtinas Albert, nykyajan ansiokkaimpia meritutkijoita, kävi v. 1906 hyvin varustetulla laivallaan Huippuvuorien vesillä, mukanaan eri kansallisuuksiin kuuluvia tutkijoita, ja tällöin valaistiin monella tavalla saariston omituisia vesioloja. Kaiken kaikkiaan ovat Huippuvuoret 'Grönlannin keralla nykyisin parhaiten tunnetut kaikista napamaista.
Vuodesta 1896 Huippuvuoret kesäaikaan ovat olleet säännöllisen matkailijaliikkeen päämääränä. Suomalaisetkin höyryt ovat sinne kuljettaneet suurista sivistysmaista varakkaita retkeilijöitä, jotka ovat halunneet päästä näkemään alkuperäistä luontoa ja pohjan perän jylhää hyistä suuruutta. Sinne rakennettiin hotelli ja perustettiin maailman pohjoisin postitoimistokin, mutta enemmän haittaa kuin siunausta on saaristolla tästä matkailijatulvasta. Se uhkaa sukupuuttoon hävittää sen eläimistön, varsinkin peurat, niin että saariston rauhoitus jo on ajan polttava kysymys. Matkailijain keralla tätä eläimistöä hävittävät työmiehetkin, jotka v. 1900 alkoivat Advent-baissa, Jäävuonon etelärannalla, hiiliä kaivaa. Nykyään Huippuvuorilla on monella kansallisuudella hiilikaivoksia.
V. 1920 suurvallat tunnustivat Huippuvuoret Norjan alueeksi, pidättäen siellä kuitenkin kaikkien maitten alamaisille samanlaiset kaivos- ja pyyntioikeudet.
Frans Josefin maa.
Frans Josefin maata pidettiin parhaana lähtökohtana pohjoisnavan saavuttamiseksi, ja siinä mielessä Fredrik G. Jackson purjehti sinne kirjankustantaja Alfred Harmsworthin varustamalla laivalla v. 1894. Pian hän kuitenkin tuli vakuutetuksi siitä, että pohjoisnavan saavuttaminen sieltä käsin oli paljon vaikeampi kuin oli otaksuttu, ja ryhtyi sen sijaan oikaisemaan ja täydentämään saariston karttaa. Pari viikkoa saariston rannikolla risteiltyään »Windward» löysi kunnollisen ankkuripaikan ja pian sitten jäätyi. Kap Floraan rakennettiin verrattain mukava huone, jossa retkikunta vietti kolme talvea mitä parhaassa voinnissa. Varustukset olivat niin oivalliset, ettei Jackson koko aikana menettänyt ainoatakaan miestä, eikä ainoatakaan vaikeata sairaustapaustakaan sattunut. »Windward» ensimmäisen talven jälkeen palasi kotiin ja toi molempina seuraavina kesinä vereksiä ruokatavaroita. Laivaväestä kolme miestä kuoli keripukkiin.