Kara-kulin eteläpuolella, avarassa Mus-kol laaksossa, jossa maa oli kokonaan rapautumisesta syntyneen soran peitossa, kuten Pamirissa yleiseenkin, ja lunta oli vähän, oli vastassa Pamirskij Postista lähetettyjä juhlapukuisia kirgiisejä, jotka olivat siellä jo odottaneet viisi päivää telttoineen, lampaineen ja polttoaineineen. Laakson eteläpäässä oli kuljettava 4,682 metriä korkean solan poikki lumituiskussa. Maalisk. 18 p. Hedin vihdoin saapui Pamirskij Postiin, jossa häntä jo oli kauan huolestuneina odotettu ja jossa hänet nyt sitä sydämellisemmin ja vierasvaraisemmin vastaanotettiin.
Toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa, runsaan ruohon ruvettua rehoittamaan, tulevat Ferghanan rikkaat ja hyvin toimeentulevat kirgiisit vuoriston poikki karjoineen Alai-laaksoon, pystyttäen Kisil-sun rannalle kesäleirinsä. He panevat silloin toimeen ratsumieskarkelonsa, pitävät kestejä, viettävät häitä. Parin kolmen kuukauden kuluttua suurin osa palaa takaisin Ferghanaan. Alai-laakson kautta kulkee kesällä tärkeä liikennereitti Itä-Turkestanista Amu-darjan laaksoon. Sitä kulkevat sekä kauppiaat että matkustajat.
Huhtik. 7 p. Hedin lähti vieraanvaraisesta Pamirskij Postista pyrkimään Pamirin itäosan korkeimmalle kukkulalle Mustag-atalle, joka kohottaa lakeaan kokonaista 7,860 metriä merenpinnan yläpuolelle, lähes vetäen vertoja Himalajan korkeimmille kukkuloille. Matkustajan kunnianhimona oli tämän kukkulan valloittaminen.
Mustag-atalle.
Lumipeite oli jo ohut, järvet tosin vielä jäässä, mutta salmet olivat auki ja niihin oli jo kokoontunut suuret määrät sorsia. Mitattuaan Rang-kul järven syvyyden Hedin saapui Kiinan rajalle. Epäluuloistaan huolimatta eivät kiinalaiset rajavartijat voineet estää niin voimallisesti passitettua matkustajaa eteenpäin kulkemasta, vaikka tekivätkin hänelle paljon pientä kiusaa. Suurimman osan karavaaniaan jälkeensä jättäen Hedin muutaman miehen keralla lähti vuorelle pyrkimään. Kirgiisit vakuuttivat kaikki yhteen ääneen, että vuorelle oli mahdoton nousta. Jyrkänteet ja rotkot muka sulkivat kaikkialla tien, vuoren rinteet olivat kirkasta jäätikköä, ja myrsky, joka muka korkeudessa oli yksinvaltias, pyyhkäisisi kaikki mukaansa kuin hiekkajyväset. Heidän kammoonsa oli suurena syynä taikausko. Vuorta pidettiin pyhänä ja siihen liittyi monenlaisia taruja. Yleinen luulo oli, että sen luoksepääsemättömällä laella oli maallinen paratiisi.
Nimi merkitsee »Jäävuorien isä», ja kuten isä lastensa keskellä tämä vuori kohottaakin valkoista päätään korkealle yli läheisten kukkulain, vaikka nämäkin ovat korkeita, valkoisiin vaippoihin puettuja ja jääpanssarilla suojeltuja. Kuten majakka se luo hopeista hohtoaan kauas erämaitten piiriin. Vuoren juurella kirgiisit eivät kuitenkaan pelänneet Mustag-ataa samassa määrässä kuin Pamirin sisäosissa asuvat, vaan lupasivat mielellään auttaa Hediniä vuorelle pääsemään. Hekään eivät kuitenkaan luulleet yritystä mahdolliseksi. Metsämiehet, jotka olivat joutuneet vuoren yläosiin, olivat ilman »raskauden» vuoksi tunteneet pyörrytystä, eivätkä edes ketterät ja nopsat arkkari-oinaat takaa-ajettuinakaan uskaltaneet korkeuksiin lähteä, joiden jyrkillä iljanne-rinteillä oli mahdoton saada jalansijaa. Yksin kotkankin siivet raukesivat, ennenkuin sen laelle ennätti.
Huhtikuun 17:ntenä Hedin lähti isäntänsä Togdasin-Bekin varakkaasta, vierasvaraisesta leiristä matkaan. Matkassaan hänellä oli kuusi ahavoittunutta, lämpimiin lammasnahkaturkkeihin puettua kirgiisiä, joilla oli pitkät sauvat kädessään, yhdeksän suurta mustaa, hyväntuulista jakkia ja kaksi lammasta. Jakit kantoivat eväitä, lapioita, tuuria, kirveitä, köysiä, turkkeja, huopia, huopamattoja, valokuvauskoneita y.m. Koneita kantoivat kirgiisit laukuissa. Muut jakit satuloitiin, jonka jälkeen miehet nousivat selkään ja hitaasti alkoivat luoteispuolelta nousta vuorelle. Jakkia ohjattiin turparuston läpi pistetystä nuorasta. Enimmäkseen tämä juhta kuitenkin kulkee, miten itse haluaa, turpa maassa kiinni, ja läähättää kuin höyrysaha…
Vuorijättiläisen rinteillä.
Rinne kohosi sangen jyrkkään. Ensimmäisten glasieerikielien ohi kuljettiin jo sangen alhaalla. Kiinteätä kalliota ei näkynyt missään, niin vahvalti oli vuoren rinteellä kaikenkokoisia gneissipaasia. Ensimmäinen yö vietettiin rinteellä lähes 4,500 metrin korkeudessa. 5,336 metrin korkeudessa retkikunta joutui niin ankaraan lumimyrskyyn, että sen monta tuntia täytyi olla alallaan. Illaksi se palasi takaisin leiriinsä, jonne Togdasin-Bek oli lähettänyt jurtan, lisää evästä ja polttoaineita. Huhtikuun 19:ntenä raivosi leirin seuduilla lumimyrsky, kirgiisit sairastivat vuoritautia ja Hedin muutaman miehen keralla tutki mahtavan Jambulak-glasieerin alapäätä. Seuraavana päivänä piti tehtämän uusi yritys korkeutta kohti vuoren eteläpuolelta, mutta Hedin itse sai nyt silmätulehduksen, joka pakotti hänet palaamaan karavaaninsa luo, pyrkiäkseen Kashgariin lepäämään.
Kashgariin.