Sitkan villijoukkoin luona Tätä mietti Suomen mies, Hälle haaveiluissaan väikkyi Suuri, lämmin kotilies'.
* * *
Vuodet vieri. Aate suuri nyt on toteutunut. Kotiliesi aikoja jo lämpöään on lieskunut. Salomaiden sydämmessä koulut kasvaa, kohoaa. Suomen lapset valistusta niissä innoin ammentaa.
Tuttuna ja armahana niissä äidinkieli soi; Hyvää, kaunista ja totta niissä nuoret ihanoi; Syttyy lempi tähän maahan, joka meist' on verraton, Jonka kuusta kuunnellessa meidän hyvä olla on.
Syttyy halu työhön, toimeen, uskallusta taisteluun Vastaan kovaa valtaa luonnon, vastaan valtaa sorron muun; Itsetuntoon heränneenä uinahtaa ei kansa voi, Eteenpäin vaan pyrkii, rientää, edistystä ahkeroi.
Helppo pyrkiä jo onkin, kotilies' kun lämmittää, Salon naiset valistukseen, sivistykseen ylentää. Kyllä katsoo Suomen äidit, ett'ei sammu milloinkaan Suomi-lempi sydämmistä nuorukaisten Suomenmaan.
Kotiliesi lämmin lieskuu, Aate suur' on voittanut, Siunausta, valistusta Tuhansihin kylvänyt.
Mutta hän, mi lieden laati, Aatteen suuren ilmitoi, Hän jo nukkuu nurmen alla Hälle taivas levon soi.
Nukkuu — mutta työnsä elää Kautta kaikkein aikojen, Uno Cygnaeuksen muisto Rakas on ja ikuinen.
Wolmar Styrbjörn Schildt.