Ja sydän sykkii lämpöisnä povessain Ja siinä herää sointuja vähittäin, Ne soinnut synnyttävi siellä Kaunoinen syntymämaani Suomi.
Se seisoo niinkuin morsian ihana Ja puoleks' hymyy, puoleksi vakaa on; Sen kulmilla on kiehkurainen Suloista laps'ajan muistelmista.
Ja sinitaivas saartavi kaunoista ja hymyhuulta, ruusuista armastaan, Mi, vuolla hohtain hopeaisna, Kultaisna kuultavi kunnahilla.
Oi Suomi kaunis, lemmikki taivahan, Sa kasva, vartu Luojasi suojassa, Sa tuoksu, ihanoi, oi maamme, Lemmessä lastesi onnellisna.
Lempemme luova kultia sulle on, Sun kerran viel' on nostava loistohon; On kautta työmme nimes kaiku Kauaksi kiirivä yli maiden.
Vaan siksi kasva, vartu ja ihanoi, Sa maamme armas, lemmikki taivahan, Niin — kasva, vartu, tuoksu, toivo, Lemmessä lastesi onnellisna!
Metsässä.
Tiu, tiu, ti ti tii! Soi oksalta, Kvivi vitt, kvivi vitt! Soi toiselta. — Nuo ne riemuta ymmärtää ja nauttia elämää.
Sur sur, su su sur! Soi ilmassa, Siri sir, siri sir! Soi ruohosta. — Nyt päivyt se heloittaa! Ja niitty se tuoksuaa!
Hallooh, la la laa! Näin tyttönen. Kili kal, kili kal! Ja vastaten Myös kello se kalkahtaa, Kun Kellokki astahtaa.