Miten Luoja ei lastaan heitä Eikä sortua anna sen; Surun suopi, mut lohdun myöskin Isä lempeä, ylhäinen.
IV.
LUONTO.
Aamu on kaunis ja linnut ne laulaa, Mäntymetsä se huminoi, Sydänki sykkivi riemusta mulla, Murhe täällä ei viihtyä voi.
Toivosta täyttyvi syömmeni täysin, Voimaa, valoa siihen saa, Toivoa tohdin ma maalleni taasen Edistystä ja kunniaa.
Altapa soiden ja härmäisen hallan Maamme noussut on kukkimaan, Hurme ja nälkä ne kasvatti kansan Omaan työhönsä luottamaan.
Työ, se on voima, mi suuria luopi; Työhön kansani tottunut on, Henkensä työllä se nostavi Suomen täytehen loistohon.
Aamusella.
Jo lahti tyyni välkkyvi helmeillen, Sen pintaan luopi päivyet paistettaan, Ja metsän pimennossa kukkuu Käkönen lempensä ilon, huolen.
Ja kastehelmet kiiltävi kaunoisna Ja aamutuuli huokuvi tuokseita. Ja rannalla ma seison yksin Ihaillen aamua ihanaista.