Mut päivät pääksytysten Ma lepäellä saan, Elämä lyhyt ompi Ja näin se kuluu vaan.
Yksin.
Oot yksin keskellä joukkion Ja pystyssä pääsi sä kannat. — Suot kurjien hihkua, temmeltää Ja käärmehen myrkkyä hengähtää. Oot yksin keskellä joukkion, Ja pystyssä pääsi sä kannat.
Kyyn henkii myrkkyä joukkio, Se mainehes tahrata tahtoo! Sun luontehes ehjä ja ylevä Se ongelma sille on hämärä. Kyyn henkii myrkkyä joukkio Se mainehes tahrata tahtoo!
Oot sille hämärä ongelma, Käsittämätöin kuni sfinksi! Miel' halpa ei tajua jaloa, Miel' köyhä ei sydämmen aarteita. Oot syvä, hämärä ongelma, Käsittämätöin kuni sfinksi.
Oot yksin keskellä joukkion — Mut pystyssä pääsi sä kanna! Suo kurjien hihkua, temmeltää Ja käärmehen myrkkyä hengähtää. Oot yksin keskellä joukkion — Mut pystyssä pääsi sa kanna!
Hiiloksella.
Täss' istun suojassani Ja katson hiilokseen, Se leimuaa, se hehkuu Ja hiipuu hiljalleen.
Noin sydämmessä mulla Myös tunteet vaihtelee, Ne leimuaa, ne hehkuu Ja hiipuu hiljalleen.
Kallioilla.