Minäkin mielelläni nukkuisin Unelmatonta, tyyntä, syvää unta; Mut min' en saa — vaikk' kylmää vilukin — Mun peitoksen' ei sada vielä lunta.
Vuolteessa.
Toista tyynnyttelen — itse Tyyntyä en voi — Lohdutan, vaikk' korvissani Kauhunsävel soi, — Tuttupa tuo sävel mulle, Tuttu vanhastaan! Siksipä en siitä huoli, Soikoon, soikoon vaan!
Riistäköön se viimeisenki Ilon rinnastain, — Toivon, uskon, luottamuksen Vieköön kaikki vain! Ken ne kaikk' on kadottanut — Tyyni olla voi, Kauhunsävel eipä hälle Koskaan enää soi!
Sairaana.
Näin päivät pääksytysten Ma lepäellä saan, Elämä lyhyt ompi Ja näin se kuluu vaan!
Muut työssä toimii, hyörii Mun työn' on haaveilu; En kuulla saa, kun kutsuu Elämän taistelu.
Nyt uudet aatevirrat Käy yli kaiken maan, Sydämmet sytyttääpi Ne mahtivoimallaan.
Ja veljellisyys syttyy Ja syttyy innostus; On nuorten tunnussana Vapaus, valistus.
Paheista vapahiksi He pyrkii kokonaan, Valavat valistusta Asuntoon halvimpaan.