Vuotten viertyä vielä kuulen Äänen armahan, heleän; Näen tuulessa hymyn, hellän, Näen katsehen lempivän.
Eipä valkene koskaan päivä, Jona häntä en muista mä — Aina sieluni syvyydessä Kuva kallis on säilyvä.
Kuin lammen laine.
Hiljaa, juuri kuin lammen laine, Syntyi lempeni ainoinen, Syntyi lämmössä kevätpäiväin Kera kaunisten kukkien.
Sitten versoen vienoisesti Loi se syömmehen' kukkiaan: Sulotoiveita, unelmoita, Iki-onnea ihanaa.
Sinisilmät ne loistavaiset Sydänkukille päivää soi, — Sielun aattehet jalot, suuret Lemmenliekin mun poveen' loi.
Vuotten viertyä vielä kuulen Äänen armahan, heleän; Näen huulensa hymyn hellän, Näen katsehen lempivän.
Eipä valkene koskaan päivä, Jona häntä en muista mä. — Aina sieluni syvyydessä Kuva kallis on säilyvä.
Hiljaa, juuri kuin lammen laine, Syntyi lempeni ainoinen, Syntyi lämmössä kevätpäiväin, Kera kaunisten kukkien.
Hiljaa, juuri kuin lammen laine Kuolee rantahan iltaisin, Kuoli syömmeni kukat kauniit, Iki-onneni ihanin.