Ei muista.
Ei muista lintunen talvisäitä, Kun suv' on täydessä kukassaan, Kaikk' kärsimykset se unhoittaapi, Sen laulu riemua helkkyy vaan.
Ei muista lainehet jäistä paulaa, Kun vapahina ne loiskivat, Ei konsaan luule ne jäätyvänsä Kun kukkarantoja kaulaavat.
Ja kesävaipassa valkovyöhyt, Kun hiljaa huojuen tarinoi, Ei muista, kuinka se lehdetöinnä Vilusta värjyen vaikeroi.
Myös min' en surujen säistä tiedä, Kun sinä luonani olet vaan; Valoisa mulla on sydän silloin, Käy riemun henkäys yli maan.
Agaavi.
Agaavi kasvi On omituinen, Vuos'kaudet se voimia kerää, Ja kylliksensä Kun koonnut ompi, Se äkkiä juur' kuni herää.
Ja ohdakkeinen Ja ruma kasvi Nyt loistavi kauneudessa. Sen ihmekukka, Niin suuren suuri, On verraton armaudessa.
Mut hetken lyhven Kukittuansa, Sen sammuvi tenhova loiste. Ja kukka kuihtuu, Agaavi kuolee — Ei kuki se konsana toiste.
Agaavin lainen Se sydän ompi, Jok' kukkia, lempiä voipi Vain yhden kerran, Jon syvyydessä Yks lempi se täytenä soipi.