Kentiesi kerran vielä Ne osuu yhtehen — Kentiesi Herra heille Suo täyden autuuden.
Kevät.
Jo kevät armas jälleen Saa Suomehen, Jo tunnen hengittäissä Ilmassa sen. Ma näen: kaikkialla On elo uus', On talven lumikentill' Uus' ihanuus.
Helmillä herttaisilla Ne loistavat, Ei helmet valtain kruunuiss' Oo kirkkaammat. Ja puut ja pensaat alkaa Jo punoittaa; Kun viikko muuan vierii, Ne lehteen saa.
Ja silloin laulu kaikuu Taas lintujen, Ja poissa kaive, murhe On ihmisten. Ja vedenpintaan tuuli Luo väreitä, Ja ihmisrintaan luonto Luo lempeä.
Näin kevät kaikkialla Luo elämää, Sen voimastahan kaikki Taas heräjää. Vaan yht' ei kevät armas Voi kuitenkaan: Ei mulle konsaan tuoda Mun kultastan'.
VII.
USKONTO;
Luo puhdas sydän mulle!
Luo puhdas sydän mulle, oi Jesu armoinen, Mun syömmen' on niin synkeä ja musta, Ja anna henki uusi ja vahva minullen, Ett' elon selviän ma harhailusta!