Tääll' on niin paljon, paljon, mi mua viehättää, Mi lumoo multa sydämmen ja mielen —, Ja kuni pieni lehti, jot' tuuli lennättää, Ma luisun, luisun väärällenkin tiellen.
Mut ytimeksi mulle jos kerran Sinä käyt, Niin elon vaarat, taistelut ma voitan, Ja vaiheissani aina jos Sinä mulle näyt, Niin riemuiten ma voiton virttä soitan.
Haudan partaalla.
Jo saavuit mailman myrskyistä Sa tyyneen valkamaan, Ja tuskasta ja vaivasta Ijäiseen onnelaan. — Poiss' elon tuska, taistelu Ja kipu, tauti on, — On sielullasi lepo nyt Ja rauha verraton.
On rauha, jot' ei häiritä Elämän myrskyt voi, Sen rauhan Herra Jesus nyt Sun sielullesi soi; — Hän vei sun onneen ijäiseen Ja antoi elämän, — Nyt nautit iloja sa vaan Ikuisen kevähän.
Syys on nyt täällä, kuihtumus Ja hyinen halla vaan. Sa jätit ne ja vaihdoit pois Elohon ihanaan. — Oi, pois siis murhe musta nyt Ja tuska toivoton! — Ja kiittäkäämme Herraa vaan! Hän isä hyvä on.
Hän ihmissielun korjaa pois — Mi henk' on Jumalan — Ja laskee ruumiin lepohon Maa äidin helmahan. Kuin siemenen hän laskee sen Maan poveen itämään, Ja siemen kasvaa, uudistuu Näin uuteen elämään.
Niin saavuit mailman myrskyistä Sa tyyneen valkamaan, Ja tuskasta ja vaivasta Ijäiseen onnelaan. Sait rauhan, jot' ei häiritä Elämän myrskyt voi; Sen rauhan Herra Jesus nyt Sun sielullesi soi.
Pitkänä perjantaina.
Päivä paistoi kirkkahasti, Veden kalvo välkkyili, Nuorta heinää ihanasti Tuulettaret tuuditti.