Ens' nuoruusaika Suloisen armas Ja öisen synkeä, muistan sun. Sun innostukses Ja riemus raukes Pois sielukellojen kaikuhun.
Siks laulun kukat On kyynelissä, Siks kaiho kietovi kantelon, Kun paljon, paljon Ois määrä tehdä, Mut voima, voima se lamass' on.
Olalla oksan Ei kauan lintu Se malta nukkua kesäisin. Povessa polon Ei niinkään kauan Voi murhe vaipua unihin. —
Jo sammui liesi, Jo hiipui hiilos, Sen kuvat tuhkaksi tummeni. Ja hämyhetki Ja levon tunne Ja tyyni rauha ne kaikkosi.
Ulkona tuulee —
Ulkona tuulee, tuulee, Luonto ei rauhaa saa; Syömmeni värjyin kuulee, Koivut kun valittaa.
Kaihoten koivut sorjat Kevättä ikävöi, Vinkuen oksat norjat Kattoa äsken löi.
Suojata puisto kallis Tahtoisi huonettan', Surun ei tulla sallis Syömmehen laulajan.
Suru ei siitä huoli, Laulajan luo se saa, Kunnekka ajan nuoli Poloisen pelastaa. —
Ulkona tuulee, tuulee, Luonto ei rauhaa saa; Syömmeni värjyin kuulee Koivut kun valittaa.