Siks' en mailmaa kuohuavaa kammo, Siell' on taistoa ja elämää; Miss' ei luulis, piilee puhtahinta, Helohelmi ilmi välkähtää.
Enkeli.
Jumalan kaunis Ja kirkas enkel' Pois paratiisista lennähti. Ja alas maahan Luo ihmislasten Halk' avaruuden hän ennähti.
Ei kauan siitä Viel' ollut aikaa, Kun oli enkeli lapsi maan. Kun maiset riemut Ja surut, tuskat Ja vastariidat ol' osanaan.
Hän maasta kanssaan Vei kysymyksen, Mi vielä vastinta vailla on. Autuuden maassa Hän sitä etsii Yhtyissä enkelikuorohon.
Ja kun ei löydä, Käy murheiseksi Hän ihanuudessa Eedenin. Mut taivaan Herra Hymyillen viittaa Ja kutsuu luoksensa enkelin.
"Sa valkosiivin Nyt maahan lennä, Käy kautta maiden ja mannerten. Kun enkel'-silmin Elämää katsot Saat kysymykseesi vastimen."
Ja siksi kaunis Ja kirkas enkel' Pois paratiisista lennähti. Siks' alas maahan Luo ihmislasten Halk' avaruuden hän ennähti.
Ja näki kaikki Nuo monet sadat Miljoonat maailman ihmiset. Ja näki myöskin Yksilön kunkin, Sen ilot, surut ja kyynelet.
Niin pien' ol' ilo Suruhun nähden Kuin kyynel aaltohon verraten. Ol' yksilökin Miljooniin nähden Kuin lehti metsähän suurehen.