Andersson (juhlallisesti). Olenko? Paljon mahdollista. Minulla on syytä siihen. Kas tässä (ojentaa kätensä, jossa on Teodorin saapas) ja kauhistu…
Anto. Mistä patruuna on saanut noin siistin saappaan?
Andersson (kuten ennen). Niin, sano se… Hirveällä tavalla.
Amanda. No, isä!
Anto. Onko patruuna siepannut sen jostakin?
Andersson (kuten ennen). Minä olen löytänyt sen.
Amanda. Löytänyt sen! Mistä sitten, isä?
Andersson. Täältä sisältä… aivan äsken.
Anto. No, sopiiko se kalosseihin?
Andersson. Minä en ole koettanut, mutta saatte kuulla… Älä vaan pelästy, lapseni… sillä se on kerrassaan kauheata.