Anto. Puhutella patruunaa, sanoi hän.
Amanda. Hän tahtoi naida.
Anto. Mitä neiti sanoo! Niin kun tarkemmin muistelen oli hän sangen naimattoman näköinen.
Amanda. Hän on siis saanut meistä selvää.
Anto. Kaiketi, koska hän oli täällä… muuten niin hän oli hieno mies. Hän antoi minulle markan ja sitten toisen lisää… ja sitten hän jäi vielä markan velkaa.
Amanda. Sen saat hääpäivänämme.
Anto. Kiitoksia vaan… mutta sitä saan kai odottaa, sillä patruuna ei näy olevan mieltynyt naimiskauppoihin.
Amanda. Oo, hän on myöntyvä, kun saa nähdä minun Teodorini.
Anto. Jassoo… vai on hänen nimensä Teodor?
Amanda. Kuinka onkaan isä tuleva iloiseksi, kun hän huomenna palajaa.